Bellatrixin tytär

24. Luku

Hermione Granger

Marraskuu kuluu nopeasti. 

Draco muuttuu päivä päivältä rennommaksi ja itsevarmemmaksi. Hän hymyilee ja nauraa paljon enemmän kuin ennen. Saatan nähdä hänen kasvoillaan yhä useammin kuuluisan Draco Malfoy-virnistyksen. Virnistys on yhtä aikaa ihan älyttömän söpö ja aivan uskomattoman raivostuttava.

Jopa Ron ja Harry ovat alkaneet vähitellen hyväksyä sen, että Draco ja minä olemme ystävystyneet. Eivät he edelleenkään ole kovin iloisia siitä, mutta eivät he ole myöskään minulle vihaisia. He ovat Dracolle ihan mukavia, vaikkakin edelleen aika muodollisia.

Ginny sen sijaan on suurin piirtein adoptoinut Dracon isoveljekseen. Hänellä ei alun perinkään ollut mitään ongelmaa Dracon ja minun ystävyyden kanssa. 

Ginny uhkaa nykyään kirota jokaisen, jolla on jotain pahaa sanottavaa Dracosta. Hän on jo lähettänyt sairaalasiipeen joitakin Dracon entisiä luihuis"kavereita". Dracollakaan ei tunnu olevan mitään uutta "pikkusiskoaan" vastaan. He tulevat suorastaan yllättävän hyvin toimeen ja tappelevat vain noin kerran tai kaksi viikossa.

Yritän kaikin voimin vakuuttaa itselleni, että tunteeni Dracoa kohtaan olivat vain pientä, harmitonta, ohimenevää ihastusta, jota ei pidä ottaa turhan vakavasti. Viikottaiset tanssiharjoitukset eivät kuitenkaan auta asiaa. Dracon kanssa tanssiminen saa edelleen poikkeuksetta perhoset lepattamaan vatsassani ja sydämeni hakkaamaan lujempaa.

***

Linnan suuri kello lyö kaksitoista kertaa. Keskiyö siis. Onneksi minulla on Harryn näkymättömäyysviitta. Muuten luihuisten tyrmiin hiippaileminen keskellä yötä olisi melkoisen riskialtista.

Toivottavasti Draco on vielä hereillä ja sai viestin, jonka loihdin äsken hänen luokseen. Jos hän on jo nukahtanut, hän ei ole saanut viestiäni, eikä siksi tiedä, että hänet on kutsuttu luvattomasti viettämään iltaa Rohkelikon oleskeluhuoneeseen minun, Ginnyn, Harryn ja Ronin kanssa.

Onnistun viimein löytämään luihuisten oleskeluhuoneeseen johtavan salaoven.

Katselen epävarmasti ympärilleni. Onkohan Draco saanut minun viestini? Häntä ei näy missään.

"Draco?" kuiskaan pimeyteen. "Hermione?" kuulen hänen äänensä jostain läheltä.

"Missä sinä olet?" kysyn edelleen kuiskaten. "Täällä", kuuluu vastaus. Draco astuu esiin seinän syvennyksestä, jossa hän on ollut piilossa ilmeisesti siltä varalta, että Voro sattuisi kulkemaan ohi.

Draco katselee hetken aikaa hämmentyneenä ympärilleen, aivan kuin ihmetellen, missä minä oikein olen. Tajuan, että minulla on näkymättömyysviitta edelleen ylläni, ja vedän sen pois. Ilahtunut virnistys nousee Dracon kasvoille. "Mehän näimme viimeksi pari tuntia sitten", hän virnuilee. "Joko sinulle tuli minua ikävä?"

Pyöräytän silmiäni huvittuneena. "Sinä sitten sait sen viestin", totean. Dracon virnistys levenee. "Anna kun arvaan. Tämä oli Ginnyn idea", hän sanoo.

Virnistän itsekin. "Valvominen oli Ginnyn idea, mutta sinun kutsumisesi oli minun ideani", vastaan.

Olen näkevinäni jotain ilahtumisen tapaista Dracon kasvoilla.