Bellatrixin tytär

16. Luku, Osa 1

Ron Weasley

Thestralien vetämät vaunut saapuvat takaisin Tylypahkaan juuri parahiksi lounasaikaan. Hyvä. Minulla on kamala nälkä.

Hyvästelen Nerezzan ja kipaisen nopeasti viemään matkatavarani makuusaliimme. Sitten kiirehdin Suureen Saliin, jossa Harry ja Hermione jo odottavat minua.

Harry näyttää todella helpottuneelta, mikä ei ole ihme, kun hän juuri pääsi eroon Parkinsonista, jouduttuaan viettämään miltei koko viikonlopun tämän kanssa.

Hermione taas ei näytä helpottuneelta, vaikka hän on juuri äsken päässyt eroon Malfoysta. Hän näyttää lähinnä hämmentyneeltä ja hiukan onnettomalta. Ei kai Malfoy ole tehnyt hänelle mitään?

"Hermione, oletko sinä kunnossa? Oliko Malfoyn kanssa kamalaa?" kysyn.

Hermione hätkähtää hereille mietteistään. "Joo minä olen ihan kunnossa, Ron. Olen vain väsynyt", hän vastaa. "Ja te tuskin uskotte minua, mutta oikeastaan Dr- Malfoy ei ollut kamala. Hän ei nimitellyt minua kertaakaan kuraveriseksi koko sinä aikana, kun olimme siellä. Itseasiassa hän ei ole haukkunut minua koko syksynä."

Nyt kun alan miettimään sitä, Malfoy ei ole haastanut meidän kanssamme riitaa koko syksynä. En ole myöskään nähnyt hänen haukkuvan tai kiusaavan ketään. Kummallista.

Hermione jatkaa vielä: "Te varmaan luulette, että olen lyönyt pääni tosi pahasti, kun sanon tämän, mutta se on totuus: Malfoy oli oikeasti aika mukava."

"Sinä todella olet tainnut lyödä pääsi", Harry toteaa. Olen samaa mieltä. Malfoy ja mukava eivät sovi samaan lauseeseen.

Hermione huokaa syvään. "Tiesin, että ajattelisitte noin. Minullakaan ei ole mitään hajua siitä, miten hänestä on yhtäkkiä tullut mukava, mutta niin se vain on", hän sanoo.

"Oletko ajatellut sitä vaihtoehtoa, että hän vain yrittää saada sinut pitämään itsestään, jotta voisi sitten satuttaa sinua entistä pahemmin?" Harry kysyy.

"Olen", Hermione huokaa. "Mutta se ei vain tunnu lainkaan todennäköiseltä."

"Meidän kannattaisi syödä vielä kun ehdimme", hän lisää.

Totta. Puolet ruokatunnista on jo kulunut. Vilkaisen vielä huolestuneena Harrya. Hänkin näyttää huolestuneelta. Annamme asian kuitenkin olla. Voimme puhua siitä myöhemmin.

Samalla kun tungen ruokaa suuhuni, mietin, että Hermione ei kyllä tainnut kertoa meille ihan kaikkea. Jos Malfoy kerran oli hänelle mukava, miksi hän sitten näytti onnettomalta?

Hermione Granger

Syödessäni etsin katseellani Ginnyä Rohkelikon pöydästä. Huomaan tutun punapään istumassa pöydän ääressä suunilleen Suuren Salin keskivaiheilla. Minun on pakko saada puhua hänelle. Tiedän, että hän ymmärtää ja uskoo minua. Harry ja Ron ovat ihania ystäviä, mutta he eivät todellakaan ymmärtäisi minua tässä asiassa.

Syön nopeasti lautaseni tyhjäksi ja nousen pöydästä. "Minulla on asiaa Ginnylle", ilmoitan Harrylle ja Ronille, jotka nyökkäävät.

"Hei, Ginny", sanon ehdittyäni hänen luokseen. " 'Mione!" Ginny huudahtaa, ja pomppaa ylös penkiltä halaamaan minua. Purskahdan nauruun. "Ginny hei, me nähtiin viimeksi kaksi päivää sitten. Sinä käyttäydyt kuin me ei oltaisi nähty moneen vuoteen", tyrskähdän.

Ginny päästää minut irti, ja alkaa itsekin nauraa. "Minun pitää puhua sinulle yhdestä jutusta", sanon. "Voitaisiinko me mennä järvelle? Siellä ei ole ketään muuta kuulemassa."

Ginny näyttää yhtaikaa huolestuneelta ja kiinnostuneelta. "Tietenkin voidaan", hän tokaisee. "Haluatko sinä mennä nyt heti?"

Nyökkään. Kävelemme yhdessä järvelle ja istahdamme rannalle suuren puun juurelle.

"No niin 'Mione, mitä sinun pitää kertoa minulle?" Ginny kysyy.

Huokaan syvään. "Se on kamalan monimutkaista", totean. "Minun pääni on ihan sekaisin, enkä tiedä, mitä ajatella."

Kerron Ginylle kaiken alkaen siitä, kun huomasin Dracon tuijottavan minua lukuvuoden ensimmäisellä aamiaisella, aina siihen asti, kun meinasin äsken kutsua häntä etunimellä Harryn ja Ronin kuullen. Kerron aivan kaiken.

Ginny kuuntelee tarkasti, eikä keskeytä minua. Hän ei näytä epäilevältä, kun kerron siitä, miten mukava Draco on ollut. Hän ei sano, että olen tyhmä tai hyväuskoinen, kun kerron hänelle, miten paljon Draco on muuttunut. Aivan kuten arvelinkin, hän uskoo minua.

Kun lopulta olen kertonut Ginnylle aivan kaiken, minulla on paljon kevyempi olo. "Wau 'Mione", hän sanoo. "Ihme, ettei pääsi ole vielä räjähtänyt tuon tunteiden sekasotkun takia." Purskahdan nauruun. 

 Ginny virnistää ja sanoo sitten: "Jos nyt yritetään vähän selvittää tuota sekasotkua, jota sinun pääksesi kutsutaan, sopiiko?" Nyökkään ja Ginny jatkaa: "Sinä siis heräsit, kun hän näki painajaista, onnistuit herättämään hänet ja rauhoittelit häntä, kun hän oli poissa tolaltaan. Sitten sinä nukuit hänen sylissään koko loppu yön, niinhän?" Nyökkään uudelleen.

"Ja aamulla, kun hän luuli sinun vielä nukkuvan, hän lähti ulos, ja oli siellä monta tuntia?" Ginny varmistaa. Nyökkään taas. "Ja siitä lähtien hän on vaikuttanut surullisemmalta, toivottomammalta ja etäisemmältä kuin ennen, eikö niin?" Nyökkään jälleen.

"Ja nyt hän on rakentanut itselleen jonkinlaisen henkisen suojamuurin sinua vastaan, ja sinusta tuntuu, että hän on tehnyt sen, koska sinä olet ollut liian tungetteleva ja ahdisteleva, niinhän?" Nyökkään viidennen kerran ja Ginny kysyy: "Entä oletko miettinyt muita vaihtoehtoja 'Mione? Oletko yrittänyt asettua hänen asemaansa, ja miettiä, miksi hän haluaisi tehdä niin? Miksi hän haluaisi ottaa sinuun etäisyyttä?"

Tajuan, etten ole miettinyt muita vaihtoehtoja lainkaan. "En ole tullut ajatelleeksi", vastaan. Ginny virnistää. "Ja minä kun luulin, että sinä olit fiksu", hän sanoo ilkikurisesti. Naurahdan vaisusti.

"Hyvä on 'Mione. Jos yritetään nyt miettiä niitä muita vaihtoehtoja", Ginny toteaa. "Ginny, ole kiltti", pyydän. "Minä en haluaisi taas alkaa elättelemään turhaa toivoa."

Ginny huokaa syvään. "Ymmärrän, 'Mione, mutta kai sinä haluat kuitenkin yrittää selvittää, onko se toivo turhaa", hän sanoo. Ginnyn sanat sytyttävät rintaani sitkeän toivonkipinän, jota en onnistu sammuttamaan, vaikka miten yritän. "Hyvä on", myönnyn.

|817 words|

Kiitos kun luit!! 

Kiitos ihan hirveästi kaikille teille, jotka ootte lukenu tätä tarinaa!

Jos tykkäsit, niin paina votea!

Julkasen seuraavan luvun huomenna