Bellatrixin tytär

22. Luku

Hermione Granger

Ihastelen pientä, kodikasta huonetta, joksi tarvehuone on muuttunut. Se muistuttaa suuresti Rohkelikon oleskeluhuonetta, mutta on paljon sitä pienempi ja myös hiukan kotoisampi.

Huoneessa on takka, jossa rätisee tuli. Takan edustalla on pieni, pehmeältä näyttävä sohva, jonka vieressä on pöytä täynnä ruokaa. Vastapäisellä seinällä on ovi, joka johtaa luultavasti vessaan. Huoneen nurkassa on parisänky...

Draconkin katse kiinnittyy sänkyyn ja hän punastuu hieman. "Tarvehuonekaan ei ilmeisesti ole täydellinen", poika toteaa. "Se taisi ymmärtää pyyntöni hiukan väärin. Mutta ei se haittaa. Minä voin nukkua sohvalla."

"Mietitään sitä myöhemmin", ehdotan. "Minua ei ainakaan nukuta vielä." Draco nyökkää. 

Samassa tajuan, että hänen kätensä on edelleen omassani. Vedän käteni nopeasti pois ja punastun korviani myöten. Dracokin on punastunut.

"Anteeksi",  mutisen. "Ei se haittaa", Draco vastaa.

Lösähdän sohvalle istumaan. Draco istuu viereeni ja tajuan vasta nyt, että sohva on niin pieni, ettemme voi istua sillä koskematta toisiimme. Reitemme ja käsivartemme osuvat toisiinsa, kuten usein silloin, kun teemme läksyjä kirjastossa. Tuntuu oudon rauhoittavalta ja kotoisalta istua tällä tavalla Dracon vieressä.

"Minä tiedän, miltä se tuntuu", Draco sanoo lopulta. "Siis se, kun joku asettaa sinulle kauheat paineet koulunkäyntiin. Isäni teroitti minulle aina, että minun täytyi 'suoriutua koulusta niin kuin kunnon puhdasverisen velhon ja Malfoyn kuuluu'. Hän hyväksyi minulta vain parasta ja oli raivoissaan, kun sinä olit minua parempi joka aineessa."

Pieni hymy käväisee hänen huulillaan, mutta se haihtuu nopeasti. "No nyt hän ei ainakaan voi enää asettaa minulle paineita, ellei sitten nouse kuolleista", Draco sanoo hymyillen ilottomasti.

Silmäni suurenevat järkytyksestä. "En tiennyt, että hän kuoli", sanon tietämättä, mitä minun kuuluisi tehdä.

Draco kohauttaa olkiaan. "En kaipaa tai sure häntä", poika sanoo. "Maailma on parempi paikka ilman häntä. Hän on kuitenkin ollut aina niin iso osa elämääni, että minä tunnen väistämättä oloni aika ajoin aivan tyhjäksi. En enää tiedä kunnolla, kuka olen."

Katson Dracoa myötätuntoisesti. "Milloin sinä tunnet olosi kaikkein eniten omaksi itseksesi?" kysyn. "Mikä tuntuu sinusta oikealta ja luonnolliselta?"

Poika miettii hetken. Hän näyttää aivan älyttömän söpöltä. Lopeta! komennan itseäni.

"No", hän sanoo viimein. "Ainakin kaikki se verensaastaisuuspaska tuntuu aivan väärältä. Olen todella tajunnut vasta nyt, miten naurettavaa se on."

Leveä hymy nousee kasvoilleni. On niin ihanaa kuulla tuo hänen suustaan.

Hän jatkaa vielä: "Myöskään entisten "kavereideni" kanssa oleminen ei tunnu enää luontevalta. Oikeastaan en edes tajua, miksi olen joskus halunnut olla heidän kaverinsa.

Nerezzan kanssa oleminen sen sijaan tuntuu luonnolliselta. Hänen kanssaan on helppo puhua ja hän on mukava. En tiedä, uskotko minua, mutta hän ei ole samanlainen kuin äitinsä."

"Uskon minä", vastaan. Tunnen oloni taas onnettomaksi. Ilmeisesti Draco viettää mieluummin aikaa Nerezzan kuin minun kanssani.

"Mutta kuitenkin", Draco sanoo, kun luulen jo, ettei hän enää aio jatkaa. "Kaikkein luonnollisimmalta, kaikkein oikeimmalta tuntuu olla sinun kanssasi. En tiedä, miksi, mutta niin se vain on. Minusta tuntuu siltä kuin sinä ikään kuin työntäisit minua oikeaan suuntaan. Sinun seurasi saa minut vähä vähältä tajuamaan, kuka minä oikeasti olen."

En tiedä, mitä sanoa. Menen harvoin sanattomaksi, mutta nyt käy niin.

"Hermione?" Draco näyttää huolestuneelta. "Sanoinko minä jotain väärää?"

"Et", vakuutan. "Minä vain... en todellakaan arvannut, että minulla on sinuun sellainen vaikutus." En sano sitä ääneen, mutta toivon salaa, että minulla olisi häneen myös samanlainen vaikutus kuin hänellä on minuun.

Draco nyökäyttää päätään. "Totta se on", hän sanoo. "Sinun seurassani minä vain tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni."

Hymyilen. "Sitten sinun varmaan täytyy alkaa viettämään vielä enemmän aikaa minun kanssani", sanon virnistäen.

"Jos se sopii sinulle, niin minulla ei kyllä ole mitään sitä vastaan", Draco virnistää.

"Mehän voimme aloittaa vaikka heti, kun kerta voimme viettää täällä seuraavat 24 tuntia", totean. "Sopii", Draco vastaa.

Katson häntä varovasti pää kallellaan. "Haluaisitko sinä nyt kertoa, mitä sinulle on tapahtunut?" kysyn hellävaroen. Hän tietää kyllä vallan mainiosti, mitä tarkoitan, vaikken tarkennakaan kysymystäni.

Draco hätkähtää hiukan. Hän näyttää kamppailevan itsensä kanssa. Lopulta hän vetää syvään henkeä ja vastaa: "Hyvä on."

|616 words|

Kiitos kun luit!!!

Muista painaa votea, jos tykkäsit!

Julkasen seuraavan luvun huomenna tai lauantaina

Kiitos ihanat, ku jaksatte edelleen lukea tätä!! Voin luvata, että mulla on aika hyvä idea, jonka aion toteuttaa luultavasti seuraavassa tai sitä seuraavassa luvussa. Lisää Dramionea luvassa!!❤

Kannattaa pysyä kuulolla!!