Bellatrixin tytär

27. Luku

Draco Malfoy

Nojailen seinään Rohkelikon oleskeluhuoneessa ja yritän tekeytyä näkymättömäksi. Melkein kaikki ohi kulkevat rohkelikot kääntyvät katsomaan minua järkyttyneinä. Heidän ilmeensä kuvastavat syvää inhoa.

Miksi Ginnyn pitää olla niin itsepäinen? Minä olisin ihan hyvin voinut odottaa Rohkelikon oleskeluhuoneen ulkopuolella. Ginnyn ei olisi tarvinnut raahata minua tänne sisälle odottamaan.

Tuijottelen kahta oleskeluhuoneesta lähtevää portaikkoa. Ne vievät selvästi makuusaleihin. Ginny nousi äsken ylös oikeanpuolimmaista, joten sen yläpäässä ovat ilmeisesti tyttöjen makuusalit.

Tulisivat jo. Ei ole kovin mukavaa seisoskella yksinäisenä luihuisena keskellä Rohkelikon oleskeluhuonetta.

Viimein Ginny laskeutuu oleskeluhuoneeseen perässään haukotteleva Hermione, joka näyttää siltä, että on herännut kaksi minuuttia sitten. Hänen kasvonsa ovat suloisen uniset ja hänen hiuksensa ovat aivan sekaisin. Hän on ihan älyttömän kaunis.

Virnistän. "Sinä taisit nukkua hyvin", totean ilkikurisesti Hermionelle.

Hän irvistää minulle ja haukottelee uudestaan kysyessään: "Miten sinä pääsit tänne?"

"Ginny päästi minut", vastaan. Vilkaisen ympärilleni varmistaakseni, että oleskeluhuone on tyhjä, ennen kuin jatkan: "Minä ajattelin, että kun kerran olen nyt sinun 'poikaystäväsi', voisimme ihan hyvin aloittaa tämän feikkiseurustelun uskottavasti ja mennä yhtä matkaa aamiaiselle."

"Hyvä on", Hermione haukottelee.

Kiipeämme muotokuva-aukon läpi käytävälle ja lähdemme kolmistaan kohti Suurta Salia.

Käveltyämme vain kymmenisen metriä Ginny älähtää turhautuneena ja työntää minut ja Hermionen edellään tyhjään luokkahuoneeseen.

Hän sulkee oven perässään ja sähisee sitten: "Luuletteko te oikeasti, että joku uskoo teidän olevan yhdessä, jos te ette edes koske toisianne?"

Ginny muuttuu entistäkin turhautuneemmaksi nähdessään minun ja Hermionen hämmentyneet ilmeet.

"Ettekö te tajua? Teidän pitää ainakin pitää toisianne kädestä kiinni. Vähintään", hän huokaa tuohtuneena.

"Haluatteko te päästä eroon McLaggenista ja Parkinsonista?"

Nyökkäämme kumpikin.

"Hyvä. Olkaa sitten uskottavia", hän komentaa.

Punapää marssii edellämme ulos luokkahuoneesta. Katsahdan Hermioneen, joka pyöräyttää silmiään Ginnyn loittonevalle selälle ja ojentaa minulle kätensä. Tartun siihen. Hänen sormensa kietoutuvat omieni lomaan ja kylmät väreet kulkevat selkärankaani pitkin.

Kävelemme koko matkan Suureen Saliin käsi kädessä. Jotkut vastaantulevat oppilaat jäävät tuijottamaan meitä suu auki. Tämä on oikeastaan aika hauskaa. On aina mukavaa saada joku pois raiteiltaan.

Virnistän Hermionelle, joka virnistää minulle takaisin.

Kun saavumme sisään Suuren Salin ovista, minusta tuntuu, että koko koulu käntyy katsomaan meitä.

"Tästä se lähtee", Hermione kuiskaa. Virnistän ja nyökkään.

Otan varovasti hänen kasvonsa käsiini ja painan hellän suudelman hänen otsalleen. Irrottaudun tytöstä ja ilahdun huomatessani, että hän on punastunut.

Hermione virnistää ja lähettää minulle lentosuukon ennen kuin suuntaa istumaan Rohkelikon pöytään. Hän kääntyy vielä iskemään minulle silmää olkansa yli.

Astelen omalle paikalleni Luihuisen pöytään ja teen kaikkeni, jotten punastuisi.

Nerezza Lestrange

"Sinä olet punastunut", virnistän Dracolle, kun hän istahtaa viereeni.

"Enkä ole", hän väittää lappaessaan ruokaa lautaselleen.

"Oletpas", härnään. "Minä näen sen ihan selvästi!"

Vilkaisen rohkelikkojen pöytään, jossa Hermione istuu Ronin pikkusiskon vieressä. Ginny näyttää melkoisen tyytyväiseltä, ja virnuilee Hermionelle, joka yrittää selittää hänelle jotain selvästikin huonolla menestyksellä.

Käännyn taas kotsomaan Dracoa, joka on jostain syystä unohtunut katselemaan erästä tiettyä ruskeatukkaista rohkelikkoa.

"Pikku-Draco taitaa olla ihan umpirakastunut", virnuilen.

"Minä voin kertoa sinulle yhden jutun, jos pidät suusi kiinni ja lupaat lopettaa tuon härnäämisen", Draco huokaisee.

"Selvä", vastaan.

"Me emme oikeasti ole yhdessä. Me vain esitämme olevamme, jotta Pansy jättäisi minut ja Cormac McLaggen Hermionen rauhaan", Draco sanoo madaltaen ääntään. "Ginny antoi sen meille tehtäväksi pullon pyörityksessä ja me suostuimme, koska siitä on meille kummallekin hyötyä. Sinä voit siis lopettaa minun härnäämiseni, koska minä en ole oikeasti umpirakastunut Hermioneen."

"Harmi", totean. "Te olette niin suloisia yhdessä. Mutta oletko sinä ihan varma siitä lopusta?"

"Mistä lopusta?" Draco kysyy.

"Siitä 'minä en ole oikeasti umpirakastunut Hermioneen'", vastaan ja kohotan toista kulmakarvaani.

"Mitä? Miten niin?" Draco kysyy ja punastuu taas hiukan.

"Siten niin, että sinä punastuit äsken ihan oikeasti", totean ilkikurinen hymy huulillani.

"Minä olen vain älyttömän hyvä näyttelijä", Draco toteaa ja alkaa syömään.

Kohotan epäuskoisesti kulmakarvojani, mutta en sano mitään. Olen härnännyt häntä jo tarpeeksi tämän aamupalan aikana.

Jatkan itsekin syömistä ja huomaan, että sekä minun, että Dracon katse harhailee vähän väliä Rohkelikon pöytään.

Dracon katse viipyy Hermionessa. Virnistän itsekseni. Kukaan ei ole noin hyvä näyttelijä. En usko hänen selityksiään alkuunkaan.

Oma katseeni taas etsii erästä tiettyä punapäätä, joka ilmestyykin Suureen Saliin juuri silloin. Ron tavoittaa katseeni, virnistää ja suuntaa istumaan Ginnyn viereen.

Selittämätön hymy leikittelee huulillani koko loppu aamupalan ajan.

|665 words|

Kiitos kun luit!!!

Kerro ihmeessä, mitä tykkäsit! Mikä oli hyvää, mikä huonoa?

Julkasen seuraavan luvun huomenna tai maanantaina