Bellatrixin tytär

15. Luku

Draco Malfoy

Makaan hereillä sängyssä vielä pitkään sen jälkeen, kun Hermione on nukahtanut. Hänen tuuheat, ruskeat hiuksensa lainehtivat tyynyllä molemmin puolin hänen kauniita kasvojaan. Hän on aivan älyttömän kaunis. En tiedä, miten minulta kesti niin monta vuotta tajuta se.

Olisi niin ihanaa, jos Hermione välittäisi minusta. Mutta se on pelkkää haaveilua, joka tekee minut lopulta vain surullisemmaksi. Minun pitäisi lopettaa tämä typerä toivominen, ja hyväksyä tosiasiat. Hermione ei tosissaan välitä minusta, hän vain on niin ihana ihminen, että kohtelee minua hyvin ja on ystävällinen minulle.

Potter ja Weasley ovat maailman onnekkaimpia ihmisiä, kun heillä on tuollainen ystävä. Oikeastaan kaikki ihmiset, joilla on todellinen ystävä, ovat onnekkaita. Minä en kuulu tuohon onnekkaiden joukkoon.

Huokaan syvään. Itsesäälissä rypeminen ei auta yhtään mitään. Käännyn vastahakoisesti poispäin nukkuvasta tytöstä.

On ihan hiton vaikeaa olla elättelemättä turhaa toivoa.

Yritän pystyttää itselleni henkistä suojamuuria, jotten kiintyisi häneen aina vain enemmän. Välitän hänestä jo nyt niin paljon, että olen alkanut nähdä painajaisia hänen menettämisestään. Se ei todellakaan ole hyvä juttu.

Ai niin. Voi paska. Ne painajaiset. Mitä jos minä näen taas painajaista? Minä en halua, että Hermione herää taas keskellä yötä minun takiani.

Ja sitäpaitsi, jos hän halaisi minua jälleen, alkaisin taas typerästi toivoa. Hänen halauksensa murtaisi mitä todennäköisemmin sen heikon henkisen suojamuurin, jonka olen onnistunut pystyttämään, ja sitten satuttaisin itseni vain entistä pahemmin.

Emme saa käyttää taikoja, joten en voi taikoa ylleni jonkinlaista suojakupua, joka estäisi minua herättämästä Hermionea. En voi kuin toivoa, etten näe painajaisia tänä yönä.

Olen jo nukahtamaisillani, kun mieleeni tulee, että Hermione on niin fiksu, että hän on hyvinkin saattanut tajuta minun yrittävän pystyttää henkistä suojamuuria häntä vastaan. Tuskin hän välittää siitä, mutta silti... Toivottavasti hän ei ymmärrä sitä jotenkin väärin, ja ajattele, että on tehnyt minulle jotain pahaa. 

***

Makaan selälläni kovalla kivilattialla. Isäni on kumartunut ylleni. "Sinä olet tuottanut häpeää koko suvullemme ja kaikille velhoille", hän ärisee.

"Miten niin?" kysyn. "Sinä olet alkanut välittämään kuraverisestä saastasta!!" isä sylkee sanat inhoten suustaan. Hänen kasvonsa ovat vääntyneet raivosta.

Hänen sanansa saavat minutkin suuttumaan. "Älä käytä tuota sanaa!" sanon vihaisesti.

Isä näyttää raivostuvan vielä enemmän. "Tuo kuraverinen!" hän ärähtää. Nousen nopeasti ylös lattialta.

Jähmetyn kauhusta, kun Fenrir Harmaaselkä raahaa Hermionen sisään. Ihmissusi hymyilee julmasti ja viskaa tytön lattialle. En uskalla liikkua tai puhua, koska yksikin väärä sana tai liike voi maksaa Hermionen hengen.

Isä avaa taas suunsa:"Katso häntä, Draco. Hän on saastainen kuraverinen. Maan matonen, jonka kuuluu ryömiä meidän jaloissamme. Ja nyt hän kuolee."