Bellatrixin tytär

19. Luku

Draco Malfoy

Vilkaisen rannekelloani kiiruhtaessani kohti Suurta Salia. Kymmentä vaille viisi. Hyvä. Ehdin hyvin.

Huomaan vähän matkan päässä edessäni Hermionen tuuhean tukkapehkon. Potter ja Weasley kävelevät hänen vierellään.

En oikein tiedä, voinko huikata Hermionelle Weasleyn ja Potterin läsnä ollessa. He eivät enää katso minua inhoten, mikä on epäilemättä Hermionen ansiota, mutta en silti ole vaihtanut sanaakaan heidän kanssaan koko syksynä. En tiedä, mitä mieltä he ovat siitä, että Hermione on ihan hyvissä väleissä minun kanssani.

Hermione kuitenkin ratkaisee ongelmani, koska hän kääntyy juuri silloin katsomaan taakseen, (ja minä jään taas kerran kiinni hänen tuijottamisestaan) huomaa minut ja kääntyy sanomaan jotain Weasleylle ja Potterille, jotka vilkaisevat minua ja nyökkäävät sitten.

Hermione jää odottamaan minua ja lähtee sitten kävelemään minun rinnallani. Ilo kuplii rinnassani. Hän jäi odottamaan minua, vaikka olisi voinut vain kävellä Potterin ja Weasleyn kanssa.

"Moi" hän tervehtii hymyillen. Tuo hymy tuntuu kääntävän aivotoimintani off-asentoon. Miten hän voi olla noin ihana? "Moi", onnistun vastaamaan.

Välillemme laskeutuu hiljaisuus, mutta se ei tunnu kiusalliselta.

Yritän päättäväisesti pidellä pystyssä henkistä suojamuuriani. Hänen seuransa tekee sen aina todella vaikeaksi. Vaikka tekisin mitä, hän saa poikkeuksetta henkisen suojamuurini vapisemaan.

Teen kaikkeni, mutta silti välitän hänestä aina vain enemmän. En voi mitään sille, että hänen seuransa tekee minut aivan uskomattoman onnelliseksi.

Saavumme Suureen Saliin, kun kello on viittä vaille viisi. Kaikki neljä tupapöytää on loihdittu pois. Sali  näyttää vielä valtavammalta ilman niitä.

Kun kello lyö viisi, McGarmiwa astelee salin etuosaan ja kaikki hiljenevät.

"Nyt alkavat siis teidän ensimmäiset tanssiharjoituksenne" professori ilmoittaa. "Professori Dumbledoren pitäisi saapua aivan näillä minuuteilla. Hän toimii parinani. Me näytämme askeleet ja te toistatte ne."

Samassa Dumbledore pyyhältää saliin hopeainen parta liehuen. "Olen hyvin pahoillani myöhästymisestäni", rehtori toteaa harppoessaan salin läpi McGarmiwan luokse. "Minun oli hoidettava eräs erittäin tärkeä asia. Nyt voimme kuitenkin aloittaa."

McGarmiwa näyttää melkoisen paheksuvalta, mutta suurin osa oppilaista vaikuttaa lähinnä huvittuneilta.

"Kuten jo tiedätte, tanssitte sekä näissä harjoituksissa, että tanssiaisissa vakituisen parinne kanssa. Teidän kaikkien on syytä esiintyä eduksenne tanssiaisissa. Kutsuvieraiden joukossa on muun muassa Päivän Profeetan toimittajia. Odotan siis, että te kaikki harjoittelette ahkerasti ja teette parhaanne", McGarmiwa sanoo tiukasti.

"Ensimmäiseksi harjoittelemme valssia", Dumbledore ilmoittaa. "Näkevätkö kaikki meidät?"

Kielteisiä vastauksia ei kuulu, joten professorit ottavat tanssiasennon ja alkavat näyttää meille valssin askelia. Yllätyksekseni en olekaan unohtanut aivan kaikkea ja unohtunutkin alkaa vähitellen palautua mieleen.

Lopulta professorit lopettavat tanssimisen ja McGarmiwa ilmoittaa, että on meidän vuoromme. Hän käskee kaikkia ottamaan tanssiasennon.

Yritän hengittää syvään rauhoittaakseni hullun lailla hakkaavaa sydäntäni. Käännyn kasvotusten Hermionen kanssa. Hänkin näyttää vähän epävarmalta, mutta astuu silti lähemmäksi.

"Mitä te oikein odotatte?" McGarmiwan ääni kajahtaa salin etuosasta. "Reippaasti nyt!"

Komentoa ei ole tarkoitetty pelkästään meille. Huomaan, että moni muukin pari epäröi. McGarmiwan sanat saavat kuitenkin Hermioneen liikettä. Hän astuu vielä lähemmäs minua.

Aivotoimintani tuntuu taas menevän oikosulkuun. En todellakaan tajunnut, että olisimme näin lähekkäin tanssiessamme.

Hermione ojentaa minulle kätensä ja minä tartun siihen. Hänen sormensa puristuvat hellästi omieni ympärille. Sykkeeni on varmasti vähintään 200.

Hermione laskee varovasti toisen kätensä olkapäälleni. Hän katsoo minua odottavasti. Kerään kaiken jäljellä olevan rohkeuteni ja asetan toisen käteni hellästi hänen vyötärölleen.

Silmänräpäyksen ajan minusta näyttää siltä kuin Hermione olisi punastunut. Sitten hetki kuitenkin menee ohi ja olen varma, että vain kuvittelin kaiken.

McGarmiwa ja Dumbledore kiertävät salia tarkistaen ja korjaten parien tanssiasentoja. Seisomme vain siinä paikallaan, aivan lähellä toisiamme. En tiedä, mihin minun pitäisi katsoa. Hermionen ihana vanilian ja kaakaon tuoksu tekee minut hulluksi.

Hermionekin näyttää vähän vaivaantuneelta. Ei ihme. Hän ei varmasti haluaisi olla näin lähellä minua, mutta hän on aivan liian ystävällinen näyttääkseen sen.

Lopulta McGarmiwa saapuu meidän luoksemme. Hän katsoo meitä ensin hetken aikaa hyvin hämmästyneenä ja julistaa sitten: "Loistavaa!"

Hermione hymyilee minulle iloisesti. Hänen hymynsä on viedä minulta jalat alta. 

***

Kaksi tuntia kuluu aivan liian nopeasti. Hermione on taitava tanssimaan. Hän ei kompastele tai unohda askelia. Olemme heittämällä yksi salian taitavimmista pareista.

Nautin Hermionen kanssa tanssimisesta aivan liikaa. Kun McGarmiwa ilmoittaa, että voimme lopettaa tältä päivältä, olen salaa pettynyt. Olisin varmaan voinut jatkaa tanssimista vaikka koko yön.

Hermione puristaa hellästi olkapäätäni ja virnistää: "Sinä olet hyvä tanssimaan."

Irrottaudumme toisistamme ja astumme vähän kauemmas. "Sinä myös", vastaan vilpittömästi. Hermionen virne levenee entisestään.

Olimme aivan salin etuosassa, joten poistumme Suuresta Salista viimeisten joukossa. Suuren Salin ovilla käännyn katsomaan Hermionea. Tyttö näyttää käyvän jonkinlaista sisäistä kamppailua.

"Hyvää yötä", sanon. Samassa Hermione astuu lähemmäs minua ja kietoo kätensä ympärilleni. "Hyvää yötä, Draco", hän kuiskaa korvaani.

Sitten hän päästää minusta irti ja lähtee viilettämään kohti rohkelikkotornia. Tuijotan suu auki hänen loittonevaa selkäänsä ja yritän muistaa jälleen, miten hengitetään.

|727 words|

Kiitos kun luit!!!

Jos tykkäsit, muista painaa votea!

Julkasen seuraavan luvun huomenna