Bellatrixin tytär

11. Luku

Draco Malfoy

Kun saavumme paikkaan, jota Dumbledore nimitti jästien leirintäalueeksi, aurinko on alkanut jo laskea. Matka thestalien vetämissä lentävissä vaunuissa kesti miltei kolme tuntia. Minä ja Granger matkustimme samassa vaunussa puuskupuhin Hannah Abbotin ja korpinkynnen Terry Bootin kanssa.

Poistun vaunustamme viimeisenä. Näen leirintäalueen nyt kunnolla ensimmäisen kerran. Edessäni avautuu suuri niitty, jonka halkaisee kirkasvetinen joki. Vasemmalla puolellani on valtava rykelmä pieneiä, kodikkaan näköisiä mökkejä. Niissä meidän on ilmeisesti tarkoitus nukkua. Oikealla puolellani ja takanani levittäytyy sankka, vihreä metsä.

Ilma täällä tuntuu ihanan puhtaalta. Tämä on niin täydellinen vastakohta sille kamalalle, tunkkaiselle kartanolle, jossa kasvoin, että voisin jäädä tänne vaikka loppuiäkseni.

"Mitä tykkäät?" Grangerin ääni kuuluu vierestäni. Missä vaiheessa hän on siihen tullut? "Tämä on aivan ihana", vastaan. Sanani ovat täyttä totta.

Kävelemme yhdessä mökkien keskellä olevan jonkinlaisen päärakennuksen eteen. Melkein kaikki muut ovat jo siellä.

"Hiljaisuus!" McGarmiwan tiukka ääni kajahtaa. "Tämä leirintäalue on varattu meille koko viikonlopuksi. Saatte tutustua jästien elämään. Tämän leirintäalueen omistavat jästit, ja he tulevat järjestämään teille erilaisia aktiviteetteja. Ennen kuin ilmoitamme tulostamme, minun täytyy kuitenkin tehdä eräs asia teille selväksi. Me olemme nyt jästimaailmassa, eikä yksikään teistä saa taikoa, jos joku ei ole vakavassa vaarassa. Se, joka käyttää taikoja turhaan, erotetaan hyvin todennäköisesti Tylypahkasta. Pitäkää siis varanne."

Sitten professori astelee päärakennuksen portaat ylös, ja koputtaa puiseen oveen. 

Hetken päästä oven avaa ystävällisen näköinen keski-ikäinen nainen. Hän astuu ulos päärakennuksesta perässään tummatukkainen, keski-ikäinen mies, joka on luultavasti hänen puolisonsa. Heidän viereensä päärakennuksen portaille ilmestyvät pitkänhuiskeat tyttö, ja poika, jotka muistuttavat niin erehdyttävästi toisiaan, että ovat luultavasti kaksoset.

"Tervetuloa", oven avannut nainen sanoo sydämellisesti. "On ihanaa saada vieraita. Minä olen Ann, tässä on mieheni Simon, ja nämä ovat kaksosemme Lilith ja Thomas. Me omistamme tämän leirintäalueen, ja järjestämme kaikki aktiviteettinne. Tämä leirintäalue poikkeaa tavallisesta melkoisesti, koska täällä te pääsette mukaan, paitsi järjestettäviin aktiviteetteihin, myös tavallisiin arjen askareisiin, kuten ruuanlaittoon ja siivoukseen. Oikein paljon tervetuloa teille kaikille."

Lilith astuu eteenpäin, ja ilmoittaa: "Nyt puolet teistä alkavat valmistamaan illallista äidin ja isän kanssa." Hän viittaa kädellään Anniin ja Simoniin päin. "Ja puolet teistä lähtevät minun ja Thomasin mukaan katsomaan, missä nukutte. Tunnin kuluttua vaihdetaan niin, että kaikki pääsevät valmistamaan illallista, ja kaikki saavat myös nähdä nukkumapaikkansa."

"Puuskupuhit ja korpinkynnet menevät ensiksi valmistamaan illallista, ja rohkelikot ja luihuiset lähtevät etsimään nukkumapaikkojaan", McGarmiwa määrää.

Lilith marssii alas portaita Thomas perässään. He lähtevät johdattamaan meitä kohti päärakennuksen ympärillä levittäytyviä pieniä mökkejä.

Minä ja Granger saamme mökin, joka sijaitsee aivan mökkirykelmän laidalla. Astun sisään mökkiin Grangerin perässä, ja henkäisen. Mökki on ihanan kodikas. Olemme pikkuruisessa eteisessä, josta näkee jonkinlaiseen olohuoneeseen. Astumme peremmälle mökkiin. Olohuone on pikkuruinen niin kuin koko mökki. Siellä on takka, jossa ei juuri nyt ole tulta, ja kaksi muhkeaa nojatuolia. Hirsiseinillä on luontoaiheisia, taidokkaasti tehtyjä maalauksia, ja suurinta osaa lattiasta peittää suuri karvalankamatto. Huoneen peräseinällä on kaksi ovea, jotka johtavat luultavasti makuuhuoneeseen ja vessaan.