Bellatrixin tytär

6. Luku

Hermione Granger

Yritän tähyillä Suuren Salin ovilta Ronin punaista tukkapehkoa, mutta sitä ei näy missään. Vilkaisen kysyvästi vieressäni seisovaa Harrya. "Etkö sinä sanonut, ettei hän ollut enää sängyssään?" Harry nyökkää. "Miksei hän sitten ole täällä?", ihmettelen samalla kun lähden kävelemään kohti Rohkelikon tupapöytää.

Kun olemme istuneet alas, kysyn Harrylta: "Mihin aikaan hän oikein palasi sieltä jälki-istunnostaan?" "En tiedä", poika vastaa. "Nukahdin joskus yhdentoista aikaan, eikä hän ollut silloin vielä tullut takaisin."

Rypistän hämmentyneenä kulmiani. Ei todellakaan ole Ronin tapaista jättää aamupalaa välistä. "Odotetaan kymmenen minuuttia, ja jos hän ei siihen mennessä ilmaannu, lähdetään etsimään", Harry ehdottaa. Nyökkään osoittakseni olevani samaa mieltä.

Syödessäni katselen ympärilleni Suuressa Salissa. Luihuisen pöydässä huomaan Draco Malfoyn, joka ei yllätyksekseni olekaan ääliökavereidensa ympäröimä, kuten tavallisesti. Hän istuu yksin, kaukana Pansy Parkinsonista ja niistä muista idiooteista. Malfoy sorkkii haluttomasti ruokaansa, ja tuijottaa pöydän puista pintaa. Hän näyttää väsyneeltä ja surulliselta, miltei toivottomalta. Mikäköhän hänellä on hätänä?

Mitä ihmettä minä oikein ajattelen? Hän on kiusannut minua viimeisen viiden vuoden aikana niin paljon, kuin vain on ikinä pystynyt. Minua ei liikuta tippaakaan se, jos hänellä on jokin huonosti. Käännän katseeni pois hänestä. Mutta silti, "Oho, sori Granger", en saa sanoja pois mielestäni.

Kymmenen minuutin kuluttua alamme olla jo vähän huolissamme. Aamupalaa on jäljellä enää viisitoista minuuttia, eikä Ronia näy vieläkään. Minä ja Harry olemme jo nousseet ylös, ja lähdössä etsimään häntä, kun Suuren Salin avonaisista ovista porhaltaa sisään kukapa muukaan, kuin kadoksissa ollut punapää itse.

Ronin hiukset ovat sekaisin, ja hänen silmänsä ovat uniset, aivan kuin hän olisi herännyt viisi minuuttia sitten. Pojan kannoilla kiiruhtaa Nerezza Lestrange, joka näyttää niin ikään äskettäin heränneeltä. Ron kääntyy sanomaan jotain Nerezza Lestrangelle, jonka kasvoille nousee pieni virnistys.

Virnistys? En ole kertaakaan nähnyt hänen kasvoillaan mitään hymyn tapaistakaan. Miten ihmeessä Ron sai hänet virnistämään?

Ron näkee minut ja Harryn, ja lähtee harppomaan meitä kohti samalla, kun Nerezza Lestrange suuntaa Luihuisen tupapöytään. Ihmisten ilmeet muuttuvat rennoista jännittyneiksi ja suorastaan kauhistuneiksi, kun hän harppoo heidän ohitseen. Pelokas, inhoava supina seuraa häntä koko matkan suuren salin läpi.

Hänen kunniakseen on kyllä sanottava, ettei hän reagoi supinaan mitenkään. Hänen ilmeensä ei värähdäkään, ja hänen askeleensa ovat vakaat, kun hän kävelee koko Suuren Salin läpi omalle paikalleen Luihuisen pöytään. Hänen molemmilla puolillaan pöydässä on useampi metri tyhjää tilaa, koska yksikään luihuinen ei uskalla istua kovin lähellä häntä.

Ron istahtaa viereeni penkille, ja alkaa lappaa ruokaa lautaselleen sellaisella vauhdilla, että se lyö minut ällikällä, vaikka olen tuntenut hänet yli viisi vuotta.

"Missä ihmeessä sinä olet ollut?", minä tivaan Ronilta samalla, kun hän tunkee paahtoleipää suuhunsa. "Siellä jälki-istunnossa", hän toteaa. Vilkaisen ihmeissäni Harrya, mutta hän vain kohauttaa olkiaan, ja kysyy Ronilta: "Mitä sinä oikein tarkoitat?"

Ron syö suunsa tyhjäksi, ja alkaa sitten selittää: "No minä ja Nerezza myöhästyttiin molemmat siitä jälki-istunnosta." Kohotan kulmiani Ronin käyttäessä Nerezza Lestrangesta pelkkää etunimeä, mutta poika ei näytä huomaavan sitä, vaan jatkaa: "Voro oli tietenkin ihan hemmetin vihainen. Se äijä takavarikoi meiltä sauvat, antoi meille rättejä ja pesuaineita, ja lukitsi meidät sitten palkintohuoneeseen."

"Mitä?", Harry hätkähtää. "Jättikö Voro sinut kahdestaan hänen kanssaan?" Minäkin olen aika kauhistunut. Toisaalta Nerezza Lestrangella ei ollut sauvaa, joten se ei ehkä ollut ihan kamalan vaarallista.

Ron näyttää aika tuohtuneelta. "Tiedoksesi, että hän ei yrittänyt tappaa minua kertaakaan koko sinä aikana, jonka olimme palkintohuoneessa", poika ilmoittaa. No eipä tietenkään. Nerezza Lestrange ei varmasti ole tyhmä. Jos hän olisi tappanut Ronin syyllinen olisi ollut aika ilmiselvä. "Sitäpaitsi hänellä ei edes ollut sauvaa, koska Voro oli takavarikoinut sen." Ron lisää.

"Hyvä on", sanon. "Voisitko sinä nyt kertoa tarinan loppuun? Se ei selvästikään ollut vielä tässä." Ron nyökkää, ja jatkaa selostustaan: "Siinä puoli kahdentoista aikaan saimme kaikki palkinnot kiillotettua, mutta Voro ei ollut vieläkään tullut päästämään meitä pois sieltä. Odottelimme puolisen tuntia, ja kun kello tuli kaksitoista, meille alkoi käydä selväksi, ettemme pääsisi pois sieltä ennen aamua. Niinpä nukuimme koko yön palkintohuoneen nurkassa kovalla lattialla. Heräsimme suunnillen vartti sitten, ja huomasimme, että Voro oli käynyt jossain vaiheessa avaamassa oven ja tuomassa sauvamme takaisin. Juoksimme koko matkan tänne, jotta ehtisimme syödä jotakin. Kumpikaan meistä ei ole syönyt ties kuinka pitkään aikaan."

Ron näyttää epäröivän hetken, mutta sanoo sitten vielä: "Te tuskin uskotte minua, mutta minusta Nerezza vaikutti oikeastaan ihan kivalta." Harry katsoo parasta kaveriaan epäuskoisesti. "Ron, hänen äitinsä tappoi Siriuksen!"

"Minä tiedän sen ihan hyvin", Ron vastaa. "Mutta hän ei silti ole sama ihminen kuin Bellatrix." Poika kääntyy nyt puhumaan minulle: "Ja hän mainitsi ohimennen jästit, eikä hänen kasvoillaan näkynyt jälkeäkään inhosta tai halveksinnasta."

Tämä tiedonmurunen yllättää minut totaalisesti. Bellatrixin tytär ei halveksi jästejä? Vaikka hänet on varmasti kasvatettu vihaamaan heitä. Voihan toki olla, että hän on vain hyvä näyttelemään, mutta yleensä kuolonsyöjät ja muut jästejä halveksujat noidat ja velhot eivät kyllä vaivaudu tai edes pysty peittelemään halveksuntaansa.

En ehdi vastata Ronille mitään, koska juuri silloin professori Dumbledore nousee seisomaan, ja koko sali hiljenee. "Minulla on hyvin tärkeä ilmoitus, joka koskee teitä kaikkia", Dumbledore lausuu juhlallisesti. "Tämä vuosi on hyvin poikkeuksellinen. Koulumme tupien välinen yhteishenki on viimeaikoina rakoillut merkittävästi. Siksi olemme päättäneet, että tupien välistä yhteishenkeä täytyy parantaa!" Etenkin Rohkelikon ja Luihuisen pöydistä kuuluu äänekkäitä voihkaisuja.

"Tästä päivästä eteenpäin lukujärjetyksenne muutetaan niin, että rohkelikot ja luihuiset käyvät yhdessä kaikilla mahdollisilla tunneilla, ja korpinkynnet ja puuskupuhit käyvät niin ikään kaikilla mahdollisilla tunneilla yhdessä", Dumbledore jatkaa. Sekä rohkelikot, että luihuiset näyttävät liian kauhistuneilta sanoakseen mitään.

"Lisäksi tänä vuonna kaikissa oppiaineissa tehdään poikkeuksellisen paljon paritöitä. Teille jokaiselle on valittu vaikituinen pari, jota ei voi muuttaa. Pari on kanssanne samalla vuosiluokalla. Ai niin. Tärkein unohtui. Puuskupuhit saavat parikseen korpinkynnen, ja korpinkynnet puuskupuhin. Rohkelikot saavat parikseen luihuisen ja luihuiset rohkelikon."

Kun rohkelikkojen ja luihuisten kauhistuneet älähdykset täyttävät Suuren Salin, minä käännyn jostain syystä vilkaisemaan luihuisen pöydässä yksinään istuvaa platinablondia. Platinablondia, jonka katse ei enää ole kohdistunut Luihuisen tupapöydän pintaan. Kauniit harmaat silmät katsovat suoraan minuun.

Kiitos kun luit!!! Jos tykkäsit, niin paina votea! Yritän saaha seuraavan luvun äkkiä valmiiksi. Seuraavaksi Dracon näkökulma ;)