Bellatrixin tytär

18. Luku

Hermione Granger

Tanssiharjoitukset Dracon kanssa? O ou. Käännyn yhtä aikaa kauhuissani ja innoissani katsomaan platinablondia.

Hän katsoo minua jo. Pojan suipot, kalpeat kasvot ovat hiukan kauhistuneet, mutta eivät läheskään niin kauhistuneet kuin odotin. Hänen ilmeensä on ennemminkin hämmentynyt ja epävarma.

Kohautan olkiani hänelle merkkinä siitä, etten tiedä mitä ajatella näistä tanssitunneista. Pieni hymy nousee hänen kapeille huulilleen. Hymy saa sydämeni muljahtamaan ihanasti rinnassani. Onnistun jotenkuten virnistämään hänelle ja käännän katseeni pois.

Miksi hän saa minut näin sekaisin? kysyn itseltäni ties kuinka monetta kertaa.

Ja miksi se, että Nerezza Lestrange kumartui äsken kuiskaamaan jotain Dracolle teki minut aivan uskomattoman mustasukkaiseksi? En osannut ajatella mitään muuta kuin sitä, miten lähelle Dracoa Nerezza Lestrange kumartui. Hänen huulensa miltei hipaisivat pojan korvalehteä. Eikä Draco silti kavahtanut kauemmaksi.

Ei minulla ole oikeasti mitään Nerezza Lestrangea vastaan. Ron on oikeassa. Hänelle pitää antaa mahdollisuus. Hän ei ole sama ihminen kuin äitinsä. Olen onnellinen siitä, että hän näyttää ainakin jollain tavoin ystävystyneen Dracon kanssa. Draco ansaitsee todellisia ystäviä. Hän ansaitsee osakseen rakkautta.

Mutta silti... Dracon on varmasti paljon helpompaa puhua Nerezzalle kuin minulle. Heillä on varmasti samanlaisia kamalia kokemuksia, joten he ymmärtävät varmasti toisiaan hyvin. Nerezza on varmasti puhdasverinen. En tiedä kuka hänen isänsä on, mutta Bellatrix Lestrange ei takuuvarmasti ole suostunut olemaan yhdessä kenenkään ei-puhdasverisen kanssa. Ja Nerezza on myös kaunis. Aivan älyttömän kaunis. Minä taas olen jästisyntyinen rasittava hikke, enkä todellakaan ole mitenkään ihmeellisen näköinen.

Mieli maassa nousen ylös ja lähden laahustamaan kohti tyrmiä, joissa meillä on taikajuomien kaksoistunti luihuisten kanssa.

Puolimatkassa tyrmiin kuulen Dracon äänen: "Odota, Hermione!"

Ilahdun vasten tahtoani. Käännyn ympäri ja jään odottamaan komeaa platinablondia.

Hetkinen. Ajattelinko minä ihan totta juuri komeaa? Lopeta, Hermione!! kiljun mielessäni.

Draco saa minut kiinni ja jatkamme yhtä matkaa kohti tyrmiä.

"Mihin Nerezza jäi?" kysyn mahdollisimman neutraalisti ja yritän samalla tarkkailla Dracon ilmettä, kun mainitsen Nerezzan nimen.

"Tuonne", Draco osoittaa olkansa yli. Käännyn katsomaan ja näen Ronin ja Nerezzan kävelevän kymmenisen metriä meidän takanamme vilkkaasti jutellen.

Dracon kasvoille nousee ilkikurinen virne. "Hän vaihtoi minun seurani ilomielin Weasleyn seuraan", poika ilmoittaa. Virnistän. Mielialani kohoaa melkoisesti noiden sanojen seurauksena. Dracoa ei harmita se, että Nerezza juttelee mieluummin Ronille kuin hänelle. En voi olla hymyilemättä.

"Oletko sinä muuten koskaan käynyt tanssitunneilla?" kysyn Dracolta. "Olen", poika näyttää vähän nolostuneelta. "Äiti pakotti minut tanssitunneille kun olin ihan pieni."

Tyrskähdän. "No?" hän kysyy.

Virnistän ilkikurisesti. "Minä vain yritän kuvitella vihaista pikku-Dracoa balettitossuissa ja vaaleanpunaisessa röyhelöhameessa", vastaan.

"Mitä?" Draco näyttää ensin puulla päähän lyödyltä, mutta purskahtaa sitten nauruun. Hän ei ole nauranut kovin paljon viimeaikoina. On ihanaa kuulla hänen nauravan.

"Minä en sanonut, että kävin balettitunneilla", Draco puuskahtaa muka tuohtuneena. "Me harjoiteltiin valssia ja kaikkea sellaista. Mutta minä olen kyllä jo unohtanut kaiken."

Virnuilen edelleen Dracolle. "Näin mahtavaa mielikuvaa ei pidä haaskata", ilmoitan dramaattisesti ja suljen silmäni. "Älä häiritse minua nyt. Haluan tallettaa sen muistoihini ikuisiksi ajoiksi."

Draco kysyy nauraen: "Entä sinä? Oletko sinä koskaan käynyt tanssitunneilla?"

"Olen", vastaan. "Joskus ehkä kuusi vuotiaana. Mutta en enää muista paljon mitään siitä. Minä en sitä paitsi tiedä, onko velhomaailmassa samoja tansseja kuin jästimaailmassa."

"Totta. En ole tullut ajatelleeksi tuota", Draco toteaa.

"Kukakohan meitä opettaa?" mietin ääneen. Draco kohauttaa olkiaan. "Kalkaros?" hän ehdottaa ja purskahdamme kumpikin nauruun. Nauran makeammin kuin pitkään aikaan.

On niin ihanaa, kun Draco nauraa. On niin ihanaa, kun hän on onnellinen. Ja vielä ihananpaa on se, että hän on onnellinen minun seurassani.

|532 words|

Kiitos kun luit!!

Paina votea, jos tykkäsit!

Seuraava luku tulee lauantaina tai sunnuntaina