Bellatrixin tytär

26. Luku

Hermione Granger

Draco ojentaa minulle kätensä ja minä pujotan sormeni hänen sormiensa lomaan. Hänen kätensä on lämmin ja puristuksensa hellä.

Kiipeämme yhdessä kohti Tähtitiedetornin huippua. Yö on kylmä ja hytisen, vaikka minulla on ylläni Dracon paksu, Luihuisen väreissä komeileva villapaita.

Saavumme tornin huipulle. Siellä on vielä kylmempää kuin portaissa, joten astun aivan Dracon viereen ja hän kietoo käsivartensa harteilleni. Minulla on heti hiukan lämpimämpi.

"Miksi me siis olemme täällä?" kysyn ja käännän kasvoni ylöspäin, nähdäkseni Dracon kunnolla.

Tuttu virnistys nuosee hänen kasvoilleen, kun hän kääntyy kasvokkain minun kanssani ja asettaa molemmat kätensä hellästi vyötärölleni. Henkäisen ääneen ja Draco vetäytyy kauemmas.

"Anteeksi. Minun olisi pitänyt tajuta, ettet sinä tietenkään halua, että kosken sinuun tuolla tavalla", hän sanoo pettyneenä.

"Ei, Draco. Minä vain yllätyin. Tule takaisin", pyydän. Lisään hyvin hiljaisella äänellä: "Ja kyllä minä haluan."

Draco astuu takaisin luokseni. "Oletko sinä varma?" hän kysyy.

Katson häntä suoraan silmiin ja nyökkään.

"No siinä tapauksessa", Draco sanoo. Ilkikurinen hymy leikittelee hänen huulillan, kun hän kietoo kätensä toistamiseen vyötärölleni. Sydämeni hakkaa niin lujaa, että olen varma, että Draco kuulee sen.

Kiedon käteni hänen kaulaansa ja silitän hänen niskaansa hellästi sormillani. Hämärässä on vaikea olla varma, mutta minusta näyttää aivan siltä, kuin hän olisi punastunut.

Lähden hitaasti perääntymään kohti takanani olevaa seinää ja vedän Dracon mukanani. Selkäni painuu puista seinää vasten ja käännän kavoni ylöspäin kohti Dracoa. Hänen kasvoillaan on se sama, tuttu virne, joka saa minut aina sekaisin.

Kiedon käteni tiukemmin Dracon kaulaan ja vedän hänet lähemmäs itseäni. Kehomme ovat vain muutaman tuuman päässä toisistaan.

Draco ottaa vasemman kätensä vyötäröltäni. Olen aikeissa protestoida, mutta sitten hän tukee kätensä seinää vasten ja nojaa siihen niin, että hänen kasvonsa ovat aivan lähellä omiani.

Okei. En aio protestoida enää. En kyllä voisi protestoida, vaikka haluaisinkin, koska hänen läheisyytensä on vienyt minulta väliaikaisesti puhekyvyn.

Draco ottaa oikeankin kätensä vyötäröltäni ja asettaa sen hellästi poskelleni. Hengitykseni muuttuu katkonaiseksi, kun hän silittää peukalollaan hellästi poskipäätäni. Sitten hän pyyhkäisee varovasti peukalollaan huuliani ja henkeni salpautuu kokonaan.

Tunnen punastuvani korviani myöten. Ilkikurinen hymy kohoaa jälleen Dracon huulille. "Saanko minä sinut punastumaan?" hän kysyy.

"Sinäkin punastuit äsken, kyllä minä huomasin", virnuilen Dracolle.

"En varmasti punastunut", hän väittää. "Kylläpäs punastuit", kinaan.

"Hyvä on, mutta minä en punastunut läheskään yhtä paljon kuin sinä", hän sanoo.

"Sinä siis myönnät, että punastuit", virnuilen.

"Joo, mutta sinä punastuit paljon enemmän", Draco väittää.

Totta, mutta minulla on vakaa aikomus saada hänet punastumaan aivan yhtä paljon.

Sivelen Dracon niskaa hellästi ja upotan sormeni hänen ihanan pehmeisiin, platinanvaaleisiin hiuksiinsa.

"Hermione, mitä sinä...?" Draco aloittaa, mutta ei saa lausettaan loppuun, koska painan etusormeni hänen huulilleen.

"Shh. Nyt on minun vuoroni saada sinut punastumaan", kuiskaan.

Draco virnistää, mutta huomaan, että hänen poskilleen on kohonnut hento puna.

Virnuilen hänelle ja otan hänen kasvonsa hellästi käsiini. Sivelen peukalollani hänen poskipäätän ja suupieltään. Näen, kuinka hän punastuu koko ajan lisää.

Lasken toisen käteni hänen selälleen ja vedän hänet aivan kiinni itseeni. Hänen kehonsa painautuu omaani vasten ja olen ihananasti puristuksissa hänen ja Tähtitiedetornin seinän välissä.

Nostan katseeni Dracon kasvoihin ja näen, että hän on punastunut korviaan myöten. Kiedon jälleen käteni hänen niskaansa ja kuiskaan: "Taisi onnistua."

Draco virnistää. Hän ottaa kasvoni käsiinsä ja kumartuu aivan lähelle minua. Huulemme ovat tuuman päässä toisistaan.

"Herätys, 'Mione! Me myöhästymme kohta aamupalalta!" Ginny huutaa ja huitaisee minua tyynyllä naamaan.

Hätkähdän hereille.

Ginny yrittää hoputtaa minua ylös sängystä, mutta minä tuijotan vain tyhjyyteen.

Se oli uni.

Minä olen pettynyt. Ja olen raivoissani itselleni sen takia.

Miksi minä edes näin tuollaista unta? Miksi Draco tunkeutuu jo uniinikin?

Kuulen etäisesti, kun Ginny uhkailee minua ties millä, toisen tyynyn heittämisestä tappokiroukseen saadakseen minut ylös sängystä.

Huokaan ja kiskon vastahakoisesti itseni ylös sängystä.

"Oli jo aikakin!" Ginny ärhentelee.

"Rauhoitu, Ginny! Nyt on viikonloppu. Emme me ole myöhästymässä mistään!" totean.

"Emme ehkä varsinaisesti, mutta tuolla alhaalla on eräs, joka odottaa jo sinua", hän ilmoittaa.

Katson häntä ihmeissäni ja hän pyöräyttää silmiään. "Et voi olla tosissasi, 'Mione! Oletko sinä unohtanut? Tänään on sinun ensimmäinen päiväsi Draco Malfoyn "tyttöystävänä"."

|607 words|

Kiitos kun luit!!!

Kommentoi ihmeessä, mitä tykkäsit! Palaute on tervetullutta!

Jos tykkäsit, muista painaa votea!

Seuraava luku tulee lauantaina tai sunnuntaina

Stay safe! Love you!!❤