Bellatrixin tytär

16. Luku, Osa 2

Hermione Granger

"Selvä. Mietippä sitä tältä kantilta, 'Mione", Ginny sanoo. "Miltä sinusta tuntui, kun sait kerrottua minulle kaiken tämän Malfoysta ja sotkuisista tunteitasi?"

"Kevyeltä ja vapaalta", vastaan. "Aivan kuin kaikki ei olisikaan enää niin sotkuista ja vaikeaa."

"Aivan", Ginny toteaa. "Entä miksi et kertonut kaikkea tuota Harrylle ja Ronille? Pelkäsitkö, että he eivät olisi luottamuksen arvoisia, vaan kertoisivat siitä jollekin?"

"En", sanon välittömästi. "En pelännyt, että he kertoisivat mitään eteenpäin. Minä luotan heihin. Minä pelkäsin, sitä, mitä he ajattelisivat minusta. Pelkäsin, että he eivät ymmärtäisi. Että he suuttuisivat ja kauhistuisivat, eivätkä enää edes haluaisi olla minun ystäviäni."

"Juuri niin", Ginny sanoo. "Sinä siis uskot, että Malfoy piti sinun kysymyksiäsi siitä, mitä hänelle on tapahtunut, liian ahdistavina ja tungettelevina? Minä en usko sitä. Luulen, ettei hän uskaltanut kertoa sinulle, koska pelkäsi sitä, mitä ajattelisit hänestä. Hänen isänsähän oli kuolonsyöjä, joten hänestä saatettiin hyvinkin olla tekemässä kuolonsyöjää. Hän siis pelkäsi, että sinä alkaisit taas inhoamaan häntä, etkä enää koskaan edes haluaisi vilkaista häneen päinkään. Olen aika varma, että hän halusi kertoa sinulle. Se olisi varmasti helpottanut hänen oloaan huomattavasti. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, koska ei uskaltanut."

"Mutta miksi hän muka olisi välittänyt siitä, mitä minä ajattelen hänestä? Enhän minä merkitse hänelle yhtään mitään", vastustan.

"Oletko ihan varma 'Mione?" Ginny kysyy. "Tietenkin olen!" huudahdan. "Hänellä ei ole mitään syytä välittää minusta."

"Vaikka toivoisin kyllä, että hänellä olisi", lisään hiljaa.

Ginny hymyilee minulle vinosti, ja jatkaa selostustaan: "Kuvittele nyt hetken aikaa, että olet Draco Malfoy. Uskotko sinä, että Hermione Granger välittää sinusta?"

En ole koskaan ajatellut asiaa noin. Mietin hetken aikaa ja vastaan sitten: "En usko. Jos olisin Draco Malfoy, olisin kiusannut Hermione Grangeria viisi vuotta. Olisin ollut hänelle aivan kamala viiden vuoden ajan, enkä todellakaan uskoisi, että hän voisi todella antaa minulle anteeksi."

Ginny nyökkää hyväksyvästi. "Entä mitä ajattelisit, jos hän kohtelisi sinua ystävällisesti, ja olisi sinulle kaikin puolin mukava?" hän kysyy.

"No, jos olisin Draco Malfoy", vastaan. "minulla ei olisi lainkaan todellisia ystäviä. Olisin kamalan onnellinen, jos Hermione Granger tai kuka tahansa kohtelisi minua ystävällisesti. Ja luultavasti minä kiintyisin siihen ihmiseen, joka on minulle ystävällinen..."

Jään tuijottamaan Ginnyä suu auki. "Voiko se olla mahdollista?" kysyn häneltä. "Voi. Oikeastaan olen melko varma, että hän välittää sinusta", Ginny vastaa.

"Mutta, miksi hän sitten rakentaisi suojamuurin minua vastaan? Miksi hän haluaisi pitää minut etäällä?" kysyn ihmeissäni.

"No, 'Mione, mehän tulimme siihen tulokseen, että hän ei luultavasti usko, että sinä voisit tosissasi välittää hänestä. Hän on sinulle ystävällinen, koska hän välittää sinusta, ja toivoo, että sinäkin välittäisit hänestä. Ehkä hän jopa vähitellen alkaa uskomaan, että sinäkin saattaisit välittää hänestä ihan pikkiriikkisen.

Sitten hän näkee sen painajaisen, ja sinä kerrot hänelle, että välität hänestä, ja nukut hänen sylissään koko loppu yön", Ginny sanoo ja virnistää ilkikurisesti viimeisten sanojensa kohdalla. Minä punastun, ja Ginnyn virne levenee.

"Me voidaan palata Malfoyn sylissä nukkumiseen myöhemmin", hän sanoo ja katsoo minua tietävästi. Punastun vielä enemmän.

Ginny jatkaa: "Hän on tietysti kamalan onnellinen, mutta aamulla hän herää ja alkaa miettiä asioita tarkemmin. Hän on varmasti kokenut vaikka mitä kamalaa, joten hänen ei varmasti ole helppoa hyväksyä ihan noin vain sitä, että sinä välität hänestä. Luultavasti hän ajattelee sen olevan aivan liian hyvää ollakseen totta. Jos minun pitäisi arvata, hän alkaa ajatella, että sinä vain yritit lohduttaa häntä, kun hän oli surullinen ja sanoit ainoastaan sen takia välittäväsi hänestä. Sitten hän alkaa miettimään sitä, miten ystävällinen olet ollut hänelle, ja veikkaisin, että hän uskoo sinun olleen hänelle ystävällinen vain säälistä, tai siksi, että olet niin ihana ihminen."

"Mutta ei se ole totta!" sanon kauhuissani. "Minä ihan oikeasti välitän hänestä!"

"Tiedän", Ginny vastaa. "Mutta Malfoy ei tiedä sitä."

"Hyvä on", huokaisen. "Jatka vain."

"No, Malfoy siis lähtee pois mökistä, ja etsii luultavasti jonkun paikan, jossa saa ajatella rauhassa. Olen aika varma, että hän haukkuu itseään idiootiksi, koska elätteli "turhaa" toivoa sinun suhteesi.

Hän yrittää lopettaa "turhan" toivomisen, mutta se osoittautuu hänelle hyvin vaikeaksi. Hän välittää sinusta tosissaan, ja kiintyy sinuun vain koko ajan enemmän. Siksi hän yritää rakentaa itselleen henkisen suojamuurin, jotta saisi pidettyä sinut etäämpänä, eikä ainakaan kiintyisi sinuun enää yhtään enempää. Hän pelkää satuttavansa itsensä vielä entistä pahemmin", Ginny sanoo.

En saa sanaa suustani. Voisiko tuo olla totta? Oudointa Ginnyn selityksessä on, että se käy järkeen.

"Voiko tuo olla mahdollista?" kysyn Ginnyltä. "Minusta se on ennemminkin todennäköistä", tyttö vastaa. En voi mitään sille, että kasvoilleni nousee leveä hymy.

"Mutta miten minä saan hänet uskomaan, että välitän hänestä?" kysyn sitten. "Minusta sinun ei kannata tehdä mitään liian radikaalia", Ginny vastaa. "Olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin. Ole vain oma itsesi. Sinä välität hänestä, joten jos vain käyttäydyt, niin kuin tuntuu luonnollisimmalta, hän kyllä huomaa ennen pitkää, miten tärkeä hän sinulle on."

Kävelemme Ginnyn kanssa rinnakkain takaisin linnaan. On totta, ettei Ginnyn selitys välttämättä pidä paikkaansa. Se kuitenkin tuntuu käyvän järkeen suorastaan yllättävän paljon.

Niin tai näin, Ginnyn minussa sytyttämä toivonkipinä on paisunut kokonaiseksi toivon juhannuskokoksi.

|808 words|

Kiitos kun luit!!

Paina votea, jos tykkäsit!

Seuraava luku ilmestyy keskiviikkona