Bellatrixin tytär

34. Luku

Nerezza Lestrange

Käännyn ympäri tuolillani kuullessani pehmeän, korkean tytön äänen puhuvan.

Edessäni seisovan tytön vaaleat hiukset ryöppyävät pitkälle selkään ja hänen siniharmaat silmänsä katsovat minuun uteliaina. Jokin tytön suorassa, avoimessa katseessa saa minut tuntemaan oloni yhtäkkiä uskomattoman ujoksi.

"Hei, Luna!" Ginny tervehtii iloisesti.

"Hei", Lunaksi kutsuttu tyttö vastaa ja kääntyy hymyilemään Ginnylle. "Te kai juttelette siitä uutisesta." Nyökkään muiden mukana.

"Padma Patill tilaa Päivän Profeettaa ja hän näytti sen uutisen minulle. Ministeriö taitaa pelätä, että sitä aletaan arvostella, jos näyttää siltä, ettei se tee mitään", Luna toteaa.

"Totta", kuulen Hermionen yllättyneen äänen takaani, pöydän toiselta puolelta. "Miksen minä tullut ajatelleeksi tuota? Tietenkin. Ministeriöllä on kamalat paineet saada ihmiset uskomaan, että he voivat ennalta ehkäistä pimeyden voimien uuden nousun. Jos alkaa näyttää siltä, ettei ministeriö saa mitään aikaan, ihmiset alkavat muuttua tyytymättömiksi. Cornelius Toffee ei halua luopua valtaistuimestaan."

"Tästä taitaa tulla teille paljon harmia", Luna toteaa Dracolle ja minulle.

"Luultavasti. En oikein usko, että se ministeriön virkailija, Pimento tai mikä ikinä hänen nimensä olikaan, on kovin mielissään siitä, että minun isäni ja Nerezzan äiti olivat niin tunnettuja kuolonsyöjiä", Draco huokaa.

Luna kääntää katseensa minuun, aivan kuin kysyen, olenko Dracon kanssa samaa mieltä.

Kun hän kohdistaa huomionsa minuun, aivotoimintani hankaloituu melkoisesti. Onnistun kuitenkin nyökkäämään jotenkuten.

"Istu vain alas, jos tahdot, Luna", Ginny kehottaa ja siirtyy kauemmas minusta, tehden väliimme tilaa Lunalle.

"Kiitos." Luna hymyilee ilahtuneena Ginnylle istuessaan väliimme, enkä voi olla toivomatta, että tuo suloinen hymy olisi osoitettu minulle.

"Nerezza, tässä on Luna Lovekiva korpinkynnestä", Ginny esittelee. "Ja Luna, tässä on Nerezza. Vaikka sen sinä varmasti jo tiesitkin."

"Niin tiesin", Luna vastaa. Hän kääntyy katsomaan minua. "Sinä olet aika kuuluisa. Kaikki tietävät, kuka sinä olet. Monet myös pelkäävät sinua. Heidän mielestään sinä olet pimeyden noita niin kuin äitisi. He sanovat joskus aika kamalia asioita sinusta.

Mutta minusta he ovat väärässä. Sinä et vaikuta ilkeältä. Sitäpaitsi kukaan, joka on Ginnyn, Harryn, Ronin ja Hermionen ystävä ei voi olla paha. Minä en usko, että sinä olet samanlainen kuin äitisi."

Häkellyn täysin siitä, miten suoraan hän puhuu. En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan noin ihanan mutkattomasti. Hän ei kiertele ja kaartele, vaan kertoo suoraan, mitä ajattelee.

"Olet oikeassa, Luna", Ron toteaa. "Nerezza ei ole samanlainen kuin äitinsä. Nerezza ei ole paha."

Katson ihmeissäni ja liikuttuneena, kun Ginny, Hermione, Draco ja jopa Harry nyökkäävät kaikki vahvistaen Ronin sanat.

Ymmärrän kunnolla oikeastaan vasta nyt, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla taitaa olla ystäviä.

"Kiva tutustua, Luna", onnistun takeltelemaan.

"Ja kiitos, kun et tuomitse minua heti alkuunsa", lisään hiljaa.

Luna katsoo minua pää suloisesti kallellaan. Hänen kasvoilleen nousee varovainen hymy.

"Minustakin on kiva tutustua sinuun, Nerezza."

Yritän parhaani mukaan olla punastumatta, mutta epäonnistun surkeasti.

Loppu aamupalan ajan kuuntelen puolella korvalla muiden juttuja. Keskustelun aihe vaihtuu ministeriöstä ja Pimennosta huispaukseen, huispauksesta läksyihin, läksyistä siihen, miten kamala Kalkaros on, Kalkaroksen haukkumisesta seuraavaan Tylyahon viikonloppuun ja siitä edelleen lähestyviin joulutanssiaisiin.

"Teillä ainakin on siedettävät parit", Harry puuskahtaa. "Minä taas saan kunnian tanssia Pansy Parkinsonin kanssa."

"Otan osaa", Hermione virnistää.

"Sinun on helppo virnuilla, kun et joudu tanssimaan Parkinsonin kanssa", Harry tuhahtaa.

"Totta", Hermione myöntää. Hän virnistää Dracolle. "Minulla kävi loistava tuuri."

"Ai niin. Tehän kai seurustelette, vai mitä?" Luna puuttuu puheeseen.

Hermione kumartuu lähemmäs Lunaa ja sanoo niin hiljaa, ettei kukaan ylimääräinen kuule: "Tämä on vain Ginnyn meille antama tehtävä, joka meidän täytyy suorittaa. Me emme oikeasti seurustele. Me vain esitämme seurustelevamme, jotta Cormac McLaggen jättäisi minut, ja Parkinson Dracon rauhaan."

Luna katsoo Dracoa ja Hermionea hämmentyneenä.

"Mutta miksi ihmeessä te vain esittäisitte seurustelevanne, kun olette selvästikin aivan hulluna toisiinne?" hän kysyy ihmeissään.

Dracon ja Hermionen ilmeet ovat kieltämättä näkemisen arvoiset.

Minä ja Ginny nauramme kumpikin vedet silmissä.

|596 words|

Kiitos kun luit!!!❤️😘

Kiitos kaikille teille, jotka ootte lukenu, votennu ja kommentoinu! Rakastan teitä❤️❤️

Erityiskiitos teille, jotka ootte jättäny ihania kommentteja. Teijän ansiosta löysin motivaation kirjottaa tämän(kin) luvun valmiiksi❤️

Toivottavasti ootte tykänny tarinasta. Lisää on tulossa, jos vaan jaksatte oottaa vähän :)