One Of Us (Olli x Aleksi)

1. Ei helvetti

Olli

Avasin silmäni ja etsin unenpöpperöisenä puhelimeni käteeni katsoakseni kelloa. 10.30. Minun pitäisi olla treeniksellä vasta keskipäivän maissa, joten päätin jatkaa unia vielä hetken. Edellisenä päivänä oli kuitenkin mennyt myöhään.

Lasken puhelimen takaisin ja käännän sängyssä kylkeä. Melkein hyppään ylös sängystä säikähdyksestä. Vieressäni tuhisee mustahiuksinen pörröpää. "Aleksi!" Huudahdan järkyttyneenä. "Ei helvetti, ei helvetti, ei helvetin helvetti!" mumisen hädissäni. Aleksi raottaa hämmentyneenä silmiään ja pomppaa samantien istumaan nähdessään minut. "Mitä helvettiä mä täällä te..." hän kysyy, mutta hiljenee eilisillan palautuessa hänen mieleensä. "Vittu" hän kuiskaa, "mitä helvettiä me ollaan menty tekemään."

Syömme aamupalaa hiljaisuudessa molemmat vaipuneina omiin ajatuksiinsa. En tiedä mitä ajattelen viime yöstä. Muistan olleeni baarissa koko bändin kanssa ja lähteneeni Aleksin kanssa yhtä matkaa kotiin, molemmat humalassa. Jotenkin olimme molemmat lopulta päätyneet minun makuuhuoneeseeni.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Aleksi avaa suunsa. "Me ei voida kertoa tästä kenellekkään. Tää oli pelkkä kännipano, ei muuta" hän sanoo. Vaikka tiedän hänen puhuvan totta, tunnen jostain syystä pienen pettymyksen kuullessani sen. "Joo, samaa mieltä. Unohetaan vaan koko juttu." vastaan. En halua menettää ystävyyttä Aleksin kanssa. "Pitäisköhän lähtee studiolle?" Kysyn Aleksilta. "Joo, lähetään vaan. Käyn vaihtamassa vaatteet kotona ja hakemassa auton. Voin napata sut mukaan matkan varrelta."

Aleksi

Studiolla työstämme tulevaa levyämme iltaan asti. En kuitenkaan saa ajatuksiani pois viime yöstä ja Ollista. Miksi olin sanonut, että se oli pelkkä kännipano? Kyllä se minulle kuitenkin jotain merkitsi. En tiedä mitä tunnen Ollia kohtaan, mutta pelkkää kaveruutta se ei ainakaan ole. En kuitenkaan voi kertoa asiasta Ollille ettemme menetä ystävyyttämme.

"Aleksi. Aleksi! Kuuleksä mua?" Joonas melkein huutaa. Olin ilmeisesti painunut ajatuksiini. "Joo, mitä?" säpsähdän. "Meiän piti äänittää se kitara." Joonas jatkaa. "Aa joo" vastaan. Joonas menee äänityskoppiin ja aloittaa soittamisen. Vilkaisen Ollia, joka istuu sohvan nurkassa painuneena ajatuksiinsa. Hänkin on ollut kummallisen hiljainen tänään.

Illalla yritän katsoa elokuvaa, mutta ajatukseni harhailevat koko ajan Olliin. Lopulta päätän sulkea elokuvan ja jään vain makaamaan sohvalle ajatuksiini. Yhtäkkiä, hetken mielijohteesta, nousen ylös sohvalta, kävelen eteiseen, laitan kengät jalkaan, nappaan nahkatakin naulakosta ja lähden kävelemään kohti Ollin asuntoa hiljaisessa illassa.