One Of Us (Olli x Aleksi)

7. Mä luotin suhun

Aleksi

Kävelen edestakaisin olohuoneessani stressaantuneena. Olli pimpottaisi ovikelloa hetkenä minä hyvänsä, enkä vieläkään ole keksinyt hyvää keinoa kertoa tapahtuneesta hänelle. En nukkunut yöllä kuin hädin tuskin tunnin, ja koko loppuyön kieriskelin sängyssä.

Ovikello soi. Pysähdyn ja hengitän muutaman kerran syvään ennen, kun kävelen ovelle. Avaan oven ja näen Ollin seisovan oven takana matkatavaroineen. Miten joku voikin olla noin komea?

Ollin kasvoille nousee hymy, kun hän näkee minut. "Mulla oli sua ikävä", hän sanoo minulle tullessaan sisälle. Hän kävelee minun luokse, kaappaa minut halaukseen ja on jo suutelemassa minua, kunnes estän häntä. Hänen katsoo minua huolestuneena,"Hei Ale. Mikä sulla on?" hän kysyy hymynsä hyytyessä. Minuakaan ei hymyilytä. Pikemminkin itkettää.

Talutan Ollin sohvalle istumaan, ja istun itse hänen viereensä. "Mun pitää kertoo sulle jotain. Ymmärrän täysin jos sä suutut. Sulla on täys oikeus siihen" sanon Ollille itku kurkussa. "En mä suutu, kerro vaan", Olli vastaa.

"Kun sä olit sun vanhemmilla, mä... mä..." aloitan, mutta en pääse pidemmälle, koska tunnen kyynelten keräytyvän silmiini. Yritän olla itkemättä, mutta se on mahdotonta. "Niin? Ale, mikä hätänä? Sä voit kertoo mulle", Olli sanoo, katsoo minua rohkaisevasti, ja ottaa käteni omiinsa.

"Mä olin niin surullinen sun lähdöstä ja olin tosi yksinäinen. Päädyin sit jotenki baariin ja join paljon. Siis ihan liikaa. No, seuraava aamuna mä heräsin... mä heräsin jonku naisen luota, jota olin kai pannu yöllä" sepitän nopeasti Ollille. Kun lopetan, asuntoomme laskeutuu hiljaisuus.

Olli vain tuijottaa minua hiljaa. Hän näyttää samaan aikaan hämmentyneeltä, vihaiselta ja surulliselta. "Olli kiltti, sano jotain", minä anelen häntä itkien. "Mä en haluu nyt puhuu sun kaa. Meen selvittelemään mun ajatuksia", hän vastaa kylmästi ja lähtee eteiseen. Seuraan häntä toivoen, että hän muuttaisi mielensä ja jäisi tänne. Olli kuitenkin avaa oven, ja ennen sen sulkemista hän tuijottaa minua silmiin ja sanoo,"Mä luotin suhun Aleksi. Miten sä saatoit?" Mikään ei ole koskaan sattunut minuun yhtä paljon kuin nuo lauseet.

Olli

Melkein juoksen rapun portaat alas, ja ryntään ulos ovesta. Kyynelet vierivät poskiani pitkin. Miten Aleksi saattoi? Luotin häneen enemmän kuin kehenkään muuhun koko maailmassa. Ja sitten hän meni ja petti minua? En katso ollenkaan mihin kävelen. Haluan vain pois.

Kuulen, kun joku huutaa nimeäni. Katson taakseni, ja näen Aleksin juoksemassa perääni. En halua puhua hänen kanssaan. Haluan vain pois hänen luotaan. Päätän vaihtaa tien puolta, jotta pääsisin kauemmas hänestä. Astun autotielle katsomatta sivulleni. Yhtäkkiä näen kirkkaat valot ja kuulen jarrujen kovat äänet. Kaikki pimenee.

——————————————————————

Haluun tähän väliin sanoo kiitos kaikille lukijoille, arvostan teitä <3

Seuraavia lukuja ajatellen haluun sanoo etten oo mikään lääkäri. Mun tiedot lääketieteestä perustuu Sykkeeseen ja lukion bilsaan, joten kaikki, mitä tapahtuu seuraavaks on täysin mun päästä keksittyä :D