One Of Us (Olli x Aleksi)

3. Kyyneleet

Olli

Seuraavana päivänä studiolla olimme Aleksin kanssa molemmat normaalia hiljaisempia ja poissaolevia. Teimme töitä eteenpäin ja puhuimme vain jos joku kysyi meiltä jotain. "Onks teil kaikki hyvin?" Niko kysyi meiltä illemmalla huolestuneen kuuloisena, "Ootte ollu tosi hiljasia." "Joo, ei täs mitään. Oon vaa väsyny", Aleksi vastasi. "Sama homma", sanoin. Niko näytti hyväksyvän tämän vastaukseksi.

"Pitäsköhän sitä lähtee himaan päin?" Tommi kysyi kaikilta parin tunnin jälkeen. Kello oli jo yhdeksän illalla. "Joo, mä oon ainaki ihan vitun poikki", Joel vastasi Tommille ja nappasi takkinsa naulakosta. Myös Joonas, Niko ja Tommi laittoivat kenkänsä jalkaan ja lähtivät samalla ovenavauksella. "Moikka!" he huikkasivat lähtiessään.

Jostain syystä minä ja Aleksi olimme molemmat viivytelleet. Olin oikeastaan aika rikki sisältä. En ymmärrä miten yksi ihminen, tai oikeastaan se, ettei saa häntä, voi aiheuttaa tällaisen olon vain muutamassa päivässä.

Yhtäkkiä tunnen kyyneleen vierähtävän poskelleni. Ei minun ollut tarkoitus itkeä, se vain tapahtui. "Olli, mikä sulla on?" Aleksi kysyi ja tuli luokseni sohvalle. Hän näytti itsekin todella alakuloiselta. "Mä vaan... ei mitään" sanoin ja käänsin pääni poispäin.

Tunnen kuinka Aleksi ottaa hellästi kiinni märistä poskistani ja kääntää pääni takaisin häntä kohti. Nyt hänenkin poskillaan näkyy kimaltavan kyyneleitä. "Mä tiedän Olli, ei sun tarvi peitellä sitä", hän vastaa ja vetää minut hellään suudelmaan.

Aleksi

Tunnen kuinka Olli vastaa suudelmaani. Hetken vain olemme siinä, kunnes irtaudun. "Ei meidän tarvi estellä tätä, jos me molemmat tätä halutaan" sanon,"siitä tulee vaan paska fiilis kummallekin." Olli katsoo minua hetken ja hymyilee sitten. "Olet oikeassa", hän vastaa ja vetää minut takaisin suudelmaan.

Pitkään vain makoilemme sohvalla toisiimme kietoutuneina. Molemmat itkevät vieläkin, mutta tällä kertaa onnesta. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen kuin nyt, kietoutuneena tuohon lämpimään ja pehmeään kikkarapäähän.

Ennen kuin huomaankaan, on Olli nukahtanut kainalooni. Onpa hän söpö nukkuessaan. Päätän itsekin nukkua tänä yönä siinä. Enhän minä raaskisi herättää tuota tuhisevaa kikkarapäätä. Hetken kuluttua nukahdan, posket vieläkin kosteina onnen kyyneleistä.