One Of Us (Olli x Aleksi)

9. Kaikki on mun syytä

Aleksi

Näen, kun koko loppubändimme kiiruhtaa käytävää pitkin minua kohti. Olin ilmeisesti jossain vaiheessa laittanut heille viestiä, mutta minulla ei ole aavistustakaan milloin. Pääni tuntuu tyhjältä.

"Aleksi, mitä tapahtu? Missä Olli on?" Niko tenttaa minulta huolestuneena ja halaa minua. "Mä en tiiä. Se auto vaan... Olli vaan lens... se ei liikkunu", soperran, mutta purskahdan taas hysteeriseen itkuun Nikon halatessa minua.

Istumme tunteja aulassa ilman uutta tietoa. Itkuni on taas loppunut ja tuijotan tyhjästi seinää. Kaikki muutkin istuvat vain hiljaa. Joonas kai kävi soittamassa Ollin vanhemmille jossain vaiheessa.

Yhtäkkiä minut valtaa syyllisyys ja raivo itseäni kohtaan. Minähän tämän kaiken aiheutin vastuuttomuudellani. Nousen seisomaan,  kävelen seinän viereen, ja potkaisen sitä. "Tää on mun syytä koko juttu!" huudan ääneen. Ajatukset sinkoilevat päässäni edestakaisin. "Mun syytä!" huudan ja alan potkimaan ja hakkaamaan seinää aivan kuin olisin täysin sekaisin. "Tää on mun syytä, mun syytä! Tää kaikki on mun vika!" huudan ja itken raivoissani.

Tunnen, kuinka joku nappaa kiinni kädestäni ja vetää minut tiukasti syliinsä. Huomaan, että se on Joonas, ja yritän viimeisillä voimillani rimpuilla irti. Voimani kuitenkin loppuvat ja jään Joonaksen syliin tärisemään itkuisesti.

Kuulen hämärästi Nikon äänen, joka kysyy hoitajalta "Anteeksi, oisko Aleksin mahollista saada jotain rauhottavia? Se on tosi järkyttyny." En kuule vastausta, mutta minua aletaan ohjata johonkin. En tiedä minne, eikä minua edes kiinnosta. Tärisen vieläkin itkusta.

Minut laitetaan istumaan sängylle tyhjään huoneeseen ja suuhuni tungetaan jotain. En tiedä mitä, mutta nielaisen automaattisesti. Olen aivan tietämätön ympärilläni tapahtuvista asioista, mutta en välitä. Joku tuuppaa minut makaamaan sängylle. Kuin salama taivaalta väsymys iskee kehooni. En haluaisi nukahtaa. Mitä jos Ollille tapahtuu jotain sillä aikaa? En kuitenkaan voi vastustaa väsymystä, vaan tunnen pian unen saavan minusta vallan.

Herään hiljaisesta huoneesta. Avaan silmäni, ja päätä kääntäessäni näen nukkuvan Nikon tuolilla. Yhtäkkinen huoli ja hätä Ollista iskee minuun, ja herätän Nikon. "Niko. Niko! Herää!" huudan hänelle. Niko avaa silmänsä unisena. "Mitä kello on? Kauanko mä nukuin? Missä kaikki muut on? Missä Olli on?" tenttaan Nikolta ennen kuin hän on edes ehtinyt herätä kunnolla. "Nukuit pitkään. Tultiin tänne 8 tuntia sitten." hän vastaa rauhallisesti. "Muut menivät jo katsomaan Ollia."

Helpotus valtaa kehoni. "Eli Olli on elossa?" kysyn hätäisesti. "Kyllä on", Niko sanoo hymyillen.