One Of Us (Olli x Aleksi)

34. Viha ja kaipuu

Aleksi

Juoksen poispäin. En tiedä minne, mutta haluan vain kauas pois. Juoksen, ja juoksen. Kun en enää jaksa juosta, jatkan matkaani kävellen. En katso kertaakaan taakseni, mutta en oikeastaan myöskään eteeni. Minulla ei ole päämäärää.

Saavun johonkin rantaan, ja hetken kuluttua tajuan sen olevan sama ranta, missä minä ja Olli kävimme yökävelyllä suhteemme alkuaikoina. Tunnen piston sydämessäni.

Pysähdyn ensimmäisen kerran baarilta lähtöni jälkeen ja istun penkille rannan vieressä. Ajantajuni on kadonnut kokonaan kävellessäni. Kaivan puhelimeni taskusta ja katson kelloa. 1.00. Hämmästyksekseni olen kävellyt jo tunnin. Olen myös saanut 7 puhelua Ollilta. Jätän ne huomioimatta.

Tajuan, että en voisi viettää koko yötä ulkona. Kesä on jo lopuillaan, eikä ulkona ole enää öisin lämmin. Olen jo aikeissa lähteä kotiin, mutta tajuan Ollin luultavasti olevan siellä. En juuri nyt haluaisi nähdä häntä, joten päätän soittaa Joelille. Kun avaan puhelimeni, huomaan siinä olevan vain 2% akkua jäljellä. Helvetti. Etsin nopeasti Joelin numeron, ja soitan hänelle.

"Missä sä oot?" Joel melkein huutaa puhelimeen. "Me ollaan oltu huolissaan", kuulen toisen äänen, joka kuuluu Nikolle. "Sori. Halusin vaan pois sieltä. Voiks joku tulla hakemaan mut jos lähetän sijainnin?" kysyn. "Joo tottakai. Mä tuun", Joel vastaa. Lopetan puhelun, ja lähetän sijaintini Whatsappissa. Juuri, kun painan lähetä-nappia, puhelimeni sammuu. "VITTU", huudan ääneen. Tämä tästä vielä puuttuikin. Toivon syvästi, että viesti ehti lähettyä ennen akun loppumista. Muuten viettäisin koko yön ulkona.

Yksin kylmässä ja pimeässä istuminen alentaa mielialaani entisestään, ja tunnen kyyneleiden pyrkivän ulos silmistäni tuijotellessani merelle. Miten Olli saattoi, miten hän SAATTOI ottaa lapsen mukaan riitaan? Hän tietää hyvin, että se on minulle arka ja kipeä aihe. Luulin sen olevan sitä myös hänelle, mutta olin ilmeisesti väärässä.

Hetken odottelun jälkeen alan tuntemaan, miten kylmyys tunkeutuu kehooni. Alan tärisemään kylmästä. Minulla on päälläni vain t-paita ja farkkutakki, joten ei ihme, että minulla on kylmä.

"Aleksi!" kuulen huudahduksen takaani, ja hypähdän ylös penkiltä säikähdyksestä. Näen, kuinka Joel ja Niko juoksevat minua kohti, ja halaavat minua. "Sä et vastannu puhelimeen. Pelättiin että sulle on tapahtunu jotain", Niko sanoo. "Akku loppu", sanon hiljaa. "Sähän täriset! Ota tää", Joel sanoo ja heittää lämpimämmän takkinsa harteilleni. "Nyt mennään, sut pitää saada sisälle", hän sanoo ja alkaa kuljettamaan minua autoa kohti.

Autoon päästyämme purskahdan taas itkuun, kun tunteeni pääsevät purkautumaan. Tunnen kaipaavani Ollin lämmintä halausta, mutta samalla en enää koskaan haluaisi nähdä häntä. Vieressäni istuva Niko kaappaa minut halaukseensa, joka auttaa vähän. Hän ei kuitenkaan ole Olli. Miten voin samalla tuntea kaipuuta ja vihaa samaa henkilöä kohtaan?

——————

Kiitos teille lukijoille <3

Mulla on nyt kirjotukset meneillään, joten lukuja saattaa tulla aika harvakseen, mutta nautin tän kirjottamisesta, joten yritän mahollisimman usein!