One Of Us (Olli x Aleksi)

6. Kerronks mä?

Aleksi

Herään seuraavana aamuna järjettömän huonoon oloon. Avaan silmäni ja nousen nopeasti sängystä juostakseni vessaan. Kun saan pääni kunnolla herätettyä, huomaan olevani jossain tuntemattomassa paikassa. Missä olen ja mitä helvettiä eilen oikein tapahtui?

"Huomenta, säkin heräsit", kuulen takaani. Huoneeseen on astellut nuori nainen, joka katselee minua hymyillen. Tunnen muljahduksen mahassani, ja sydän hyppää kurkkuuni. Juoksen naisen ohi vessaan ja oksennan. Oksentamisen jälkeen vaivun lattialle istumaan seinään nojaten. Työnnän kädet hiuksiini ja nojaan polviini. Miten helvetissä saatoin olla näin tyhmä? Miten saatoin juoda itseni niin känniin? Voi helvetin helvetin helvetti. Kyynel vierähtää poskelleni, ja painan pääni polviini.

Nainen tulee sisään vessaan. En jaksaisi nyt puhua hänen kanssaan, saati selvittää kuka tämä on. "Mikä sulla on hätänä?" nainen kysyy minulta lempeästi hymyillen. Tiedän, että hän yrittää vain olla ystävällinen, mutta juuri nyt en halua puhua kenenkään kanssa.

Kävelen sanaakaan sanomatta ulos vessasta eteiseen. Suureksi onnekseni löydän nahkatakkini naulakosta. Nappaan sen mukaani ja kävelen ulos ovesta sanomatta naiselle mitään. En yleensä ole näin epäystävällinen, mutta juuri nyt minua ei kiinnosta mikään muu kuin Olli.

En tiedä mihin menisin. Minullahan ei ole avaimia mukana, joten en voi mennä kotiin. Päätän kävellä Nikon luokse, koska hän asuu bändin jäsenistä lähimpänä.

Pimpotan Nikon ovikelloa. Kun Niko avaa oven vaivun hänen syliinsä itkien. Vetäessään ovea kiinni hän kysyy minulta erittäin hämmentyneenä, "Aleksi, mikä sulla on? Mikä hätänä?" Hän vie minut sohvalle, johon rojahdan itkien.

Kun olen selittäny hänelle koko tarinan hiljenen, ja kysyn, "Mitä mun nyt pitäis tehä? Kerronks mä Ollille? Se jättää mut. Ihan varmasti." Purskahdan taas hallitsemattomaan itkuun. Niko ottaa minut halaukseensa ja vastaa,"Mun mielestä sun pitäis kertoo Ollille ku se tulee takas. Se on parempi vaihtoehto kun et se saa tietää tän jotain muuta kautta." Niko on varmaankin oikeassa. Kertominen Ollille kuitenkin pelottaa minua järjettömästi.

Olen Nikon luona pari tuntia, kunnes tajuan soittaa vanhemmilleni, joilla on vara-avain. Niko toivottaa minulle vielä tsemppiä lähtiessäni ja halaa minua. Kotimatkalla yritän kerätä itseäni, koska en halua äitini näkevän minun itkeneen. En jaksa tai edes kehtaa selittää tarinaa äidilleni. Eihän hän edes tiedä minun ja Ollin seurustelusta vielä.

Kotiin päästyäni rojahdan sängylleni, ja makaan siinä monta tuntia. En jaksa edes vaihtaa vaatteita tai syödä. Olli tulisi huomenna kotiin. Pelkään Ollin suuttuvan ja jättävän minut. Ymmärrettäväähän se olisi enkä voisi moittia häntä siitä tekoni takia. Minulla on 20 tuntia aikaa miettiä, miten kerron asiasta Ollille.