One Of Us (Olli x Aleksi)

45. Älä jännitä

Aleksi

Kello on 18.25. Seisomme Helsingin keskustassa kadulla ravintolan edessä. Ulkona on pimeää ja synkkää ja sää on sateinen. Minä tärisen Ollin vieressä. Osin kylmyydestä, osin jännittksestä. Olemme kutsuneet meidän molempien vanhemmat syömään kanssamme, jotta voisimme kertoa kihlauksestamme. Samalla he voisivat tutustua toisiinsa, ja minä voisin tutustua paremmin Ollin vanhempiin. Olenhan minä heidät kerran tavannut, mutta olosuhteet eivät ehkä olleet parhaat. He nimittäin yllättivät minut Ollin kainalosta Ollin ollessa sairaalassa onnettomuuden jälkeen. Sen jälkeen en ole nähnyt heitä kertaakaan, mikä lisää jännitystäni.

Sovimme, että näemme ravintolan edessä 18.30 eli muutaman minuutin kuluttua. Tosin omat vanhempani ovat aina myöhässä, joten saattaisimme joutua värjöttelemään ulkona pidempään. Pian näemme Ollin vanhemmat kääntyvät kulman takaa näkyviin. Sydämeni alkaa hakata kovempaa. Mitä jos he eivät enää pidäkään minusta? Olli ilmeisesti lukee ajatukseni, sillä hän laskee kätensä rauhoittavasti olalleni ja kuiskaa: "Älä jännitä. Hyvin se menee."

Ollin vanhemmat lähestyvät meitä hymyssä suin ja ovatkin pian meidän luonamme. "Olli kulta, ihana nähdä!" hänen äitinsä huudahtaa samalla, kun rutistaa Ollia lujaa. Seison hieman kiusallisesti heidän vieressään tietämättä mitä tehdä. Ongelma kuitenkin ratkeaa pian, kun Ollin äiti siirtyy pian minun kimppuuni. "Aleksi, ihana nähdä taas!" hän sanoo ja rutistaa minua aivan yhtä lujaa kuin Ollia. "Mähän sanoin", Olli kuiskaa hymyillen korvaani. Myös Ollin isä tulee kättelemään minua: "Mukava tavata taas Aleksi."

"Voidaan varmaan mennä jo sisälle, mun perheellä on ikävä tapa olla aina myöhässä kaikkialta", sanon Ollilla ja hänen vanhemmilleen. Kukaan ei kuitenkaan ehdi vastata ennen kuin kuulen takaani äänen.
"Aleksii!" äitini huhuilee samalla kun kävelee isäni kanssa meitä kohti. "Jahas sieltä ne tuleekin", sanon ja jäämme vielä hetkeksi odottamaan ravintolan ulkopuolelle. Äitini tulee halaamaan ensin minua ja sitten Ollia.
"Te olette varmaankin Ollin vanhemmat. Ihana tavata teidät viimein!" Äitini sanoo ja menee kättelemään Ollin vanhempia. "Samoin!" hänen äitinsä vastaa iloisesti ja kättelee myös isääni.

Siirrymme sisälle ja istumme meille varattuun pöytään. Tarjoilija tuo meille ruoka- ja juomalistat. Tunnen, kuinka Olli on jännittynyt vieressäni. En ihmettele, voisin itse vajota maan alle enkä koskaan kertoa vanhemmille kihlauksestamme, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta.

Isäni laskee ruokalistan käsistään ja selvittää kurkkuaan. "Mä menen nyt suoraan asiaan. Te olette tosi hiljaisia. En usko että kutsuitte meiät kaikki tänne ihan vaan tutustumaan toisiimme. Joten oisko teillä jotain kerrottavaa?" isä sanoo. Istumme Ollin kanssa hiljaa. Kasvoiltamme paistaa varmaan puna ja hämmentyneisyys. Olimme ajatelleet, että jätämme uutiset vasta jälkiruoan ajalle. Näyttää kuitenkin siltä, että saammekin kertoa uutiset heti. Kaikki tuijottavat meitä, vuorotellen minua ja Ollia. "Noh...", Olli aloittaa ja katsoo minua. "Me...", jatkan. "Me mentiin kihloihin", sanomme yhteen ääneen.
———————

(Toi kuva ei nyt liity tähän mitenkää mut Olli vaa näytti siin jotenki tosi hyvältä :D)