One Of Us (Olli x Aleksi)

22. Se on TÄÄLLÄ

Olli

"Voi helvetti nyt Olli, tuu jo!" kuulen Aleksin huutavan studion eteisestä. "Siis mehän myöhästytään meiän omalta keikalta!" Niko huutaa heti perään. "Mut mä en löydä mun bassoa! Oon ihan varma et laitoin sen tonne nurkkaan mut se ei oo siellä!" huudan takaisin. "Voi vittu sun kanssas!" Niko huudahtaa.

Meillä alkaisi keikka muutaman tunnin kuluttua Helsingissä. Fanit ovat jo ovilla jonottamassa, vaikka emme edes itse ole siellä vielä. Missä helvetissä se basso voi olla?

Kuulen jonkun puhelimen soivan ja nostan katseeni nähdäkseni Nikon vastaavan puheluun. Hän laittaa sen kaiuttimelle.

"Missä helvetissä te ootte?" kuulen Joelin äänen puhelimesta. "No Olli ei löyä sen bassoa!" Niko vastaa puhelimeen. "Ei helvetti Olli, sun basso on TÄÄLLÄ", Joel kailottaa puhelimeen. "Soittimethan tuotiin tänne jo aamulla idiootti" hän jatkaa.

Puna nousee kasvoilleni. Miten unohdin tuon. "Voi vittu Olli, nyt mennään ja äkkiä", Niko sanoo suljettuaan puhelun. Aleksi tuijottaa minua stressaantuneesti, mutta huomaan pienen huvituksen hänen kasvoillaan. "Oot söpö nolostuneena", hän sanoo virnistellen. Tönäisen häntä hellästi kävellessäni hänen ohitseen. "Noni kyyhkyläiset, tulkaa jo!" kuulen Nikon huutavan auton luota.

Saapuessamme keikkapaikalle oven edessä on jo pitkä jono faneja odottamassa. Se tuntuu oudolta, koska emme ole tottuneet tällaiseen. Ajamme heidän ohi, ja he eivät onneksi huomaa meitä, koska meillä ei todellakaan olisi aikaa jäädä ottamaan kuvia nyt.

Pysäköityämme juoksemme bäkkärille. "Sieltähän ne kadonneet lampaat saapuu, nyt äkkiä soundcheckiin!" kiertuemanagerimme Santeri rientää luoksemme.

Soundcheckissä vedämme lämmitelläksemme Dark Siden. Kuulemme, kun ulkopuolella jonottavat fanit laulavat mukana. Vau, tämä on todella outoa, että olemme yhtäkkiä näin suosittuja.

Olemme sen verran myöhässä aikataulusta, että heti soundcheckin päätyttyä ovet aukeavat, ja me siirrymme bäkkärille. Kuuntelen ihmisvirtaa ja puheensorinaa. Samalla ihanaa vetää taas livekeikkoja, mutta jännittävää, koska yleisö on kasvanut moninkertaiseksi.

Lämmittelemme lavan takana, kunnes kuulen Santerin sanovan, että enää pari minuuttia keikan alkuun. Siirrymme lavan sivuun valmiina menemään lavalle.

Kuulen, kun yleisö alkaa kiljumaan keikkaa edeltävän biisin loputtua. Aleksi ja Tommi juoksevat lavalle. Korviini kantautuu korvia huumaava hurraus. Tajuan Joonaksen liikkuvan eteenpäin edessäni, ja seuraan häntä. Juoksen lavalle hänen perässään ja näen viimein suuren ihmismassan.

Tätä olen odottanut pitkään. Jännitys katoaa täysin ja heittäydyn mukaan biisiin, kun Niko ja Joel alkavat laulamaan.