One Of Us (Olli x Aleksi)

42. Yli kaiken

Aleksi

Ajamme kotiin päin ja Olli on ratissa. Hetken ajamisen jälkeen minua alkaa yllättäen väsyttää, joka ei sinänsä ole yllätys pitkän työpäivän jälkeen. Tunnen silmieni painuvan kiinni ja hetken päästä nukahdan istualteen auton penkille.

"Aleksi, Aleksi. Ollaan perillä", joku ravistelee minua hereille. Avaan silmäni ja näen Ollin kasvot lähellä omiani. "Sä oot sulonen nukkuessas", hän sanoo hymyillen ja suutelee hellästi otsaani. Alan kasaamaan tavaroitani, jonka jälkeen astun ulos autosta. Vasta ulos astuttuani tajuan, että emme olekaan kotipihassamme. Sivuillamme on pelkkiä puita, joten olemme jossain metsässä. Edessämme siintää kaunis ja tyyni järvi. Se kimaltelee tähtien valossa kauniisti.

"Missä me ollaan?", kysyn Ollilta hämmentyneesti. "Näet kohta", hän sanoo hymyillen. "Seuraa mua", hän jatkaa ja tarttuu kädestäni kiinni. Hän vetää minua muutaman minuutin tietä takaisinpäin tulosuuntaamme. Parin mutkan takana hän pysähtyy. "Mitä ihmettä tää on Olli?" kysyn. "Oota tässä hetki. Tuun kohta hakemaan sut takasin", Olli vastaa minulle mysteerisesti hymyillen.

Odotan metsän keskellä. Odotan ja odotan. Se tuntuu ikuisuudelta. Metsässä on pimeää ja kylmä. Jos Olli ei kohta tulisi hakemaan minua takaisin, kävelisin itse takaisin ennen kuin jäädyn jääkalikaksi.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kuulen askeleita ja pian Olli ilmestyy mutkan takaa näkökenttääni. "Nyt voit tulla", hän sanoo. "Tän on parasta olla joku hyvä juttu, mä nimittäin jäädyin täällä yksin oottaessa", sanon Ollille. Hän vain hymyilee viekkaasti takaisin. Ennen viimeistä mutkaa Olli pysäyttää minut ja kaivaa taskustaan mustan liinan. "Laita tää silmille", hän sanoo. Tottelen häntä. Saatuani liinan silmilleni, Olli nappaa kädestäni kiinni. "Mä ohjeistan sua nyt loppumatkan, luota vaan muhun", hän sanoo. Lähden seuraamaan häntä hänen kätensä ohjaamaan suuntaan.

Matka kestää hieman kauemmin kuin luulin, koska pysähtelen koko ajan peläten, että kompastun juuriin tai kiviin. "Herranjestas Aleksi, tuu nyt. Me kävellään suoraa hiekkatietä, ei sun esteenä oo mitään", Olli sanoo huvittuneena ja alkaa vetää minua kovempaa. Seuraan häntä hieman varuillani. "Jos kaadun sä saat maksaa sen mulle", vastaan hänelle.

Hetken kuluttua Olli pysähtyy ja irottaa kätensä otteestani. Pian tunnen kuinka hänen kätensä alkavat avaamaan solmua liinasta, joka on silmieni ympärillä. "Ootko valmis?" hän kysyy. "Mihin?" vastaan. "Tähän", hän sanoo ja päästää liinan alas silmiltäni. Eteeni aukeaa kaunis näkymä samasta järvestä, jonka näin aiemmin. Nyt se vain näyttää vielä kauniimmalta. Kuu loistaa taivaalla ja se heijastuu lumoavasti järveen. Olli on kääntänyt auton niin, että takakontti osoittaa järvelle päin. Takakontti on auki, ja takapenkin penkit on kaadettu alas, joten tila on yllättävän iso. Autoon on levitetty viltti ja tyynyjä, ja ripustettu kauniita valoja. Keskellä vilttiä on kori, jossa on skumppaa ja pientä syötävää. Kävelen auton luokse ja katson sitä ihmeissäni. "Mitä ihmettä Olli?" kysyn häkeltyneenä.

Olli kävelee luokseni. "Aleksi. Me ollaan tunnettu jo kauan, ja sinä aikana oon saanut tietää kuinka ihana ihminen sä oot. Oot huolehtiva, huumorintajunen, rakastava ja kaiken lisäks vielä helvetin komee. Ollaan seurusteltu vasta muutama kuukaus, mutta sinä aikana me ollaan ehitty jo kokea niin paljon, että tuntuu ku oltais seurusteltu jo vuosia. Mä ymmärrän jos tää ei tunnu susta vielä hyvältä näin lyhyen seurustelun jälkeen, mutta haluun kuitenki kysyä, koska oot mulle korvaamaton ja rakastan sua yli kaiken", Olli sanoo, jonka jälkeen kaivaa taskustaan pienen rasian ja polvistuu maahan minun eteeni. "Aleksi Kaunisvesi, tulisitko sä mun mieheksi?"

——————
Siinä saitte mitä arvasitte :D