One Of Us (Olli x Aleksi)

35. Pimeys

Olli

Makaan yksin sängyssä pimeässä huoneessa jo toista tuntia. En saa millään unen päästä kiinni. Ilman Aleksia vieressäni sänky tuntuu kylmältä ja tyhjältä. Huoli Aleksista kalvaa minua, koska hän ei vastaa puheluihini tai viesteihini. Tosin ymmärrän sen kyllä, olinhan minä täysi idiootti. Miten saatoin olla niin tyhmä, niin ajattelematon? En edes tarkoittanut sanaakaan, mitä suustani päästin. En sanaakaan. Ärsytys vain otti minusta vallan, ja sanoin ääneen kaikki ajatukset, jotka ilmestyivät päähäni. Nyt kadun joka ikistä sanaa. Tilanteen olisi voinut hoitaa asiallisemmin ja aikuismaisemmin, mutta ei. Minä menin ja pilasin kaiken.

Yksinäisyys valtaa mieleni, ja kyyneleet pyrkivät ulos silmistäni. Sängyssä yksin maatessani tajuan, että en halua olla yksin tänä yönä. En pysty siihen. Nousen ylös sängystä, heitän hupparin päälle, nappaan avaimet mukaan ja astun ulos ovesta. Kävelen autolle, ja istun sisään. En tiedä mihin menisin, haluaisin vain olla jonkun kanssa, en yksin. Käynnistän auton ja päätän spontaanisti ajaa Joonaksen luokse. Hän kyllä ymmärtäisi tilanteen ja ottaisi minut luokseen nukkumaan.

Pimpotan Joonaksen ovikelloa. Hetken kuluttua oven avaa unenpöpperöinen kikkarapää. "Olli? Mitä sä täällä teet?" Joonas kysyy erittäin hämmentyneellä ilmeellä ja katsoo sitten kasvojani. "Ooksä itkeny?" hän kysyy vielä hämmentyneemmin. "Sori, enkai mä herättäny?" kysyn samalla kun tungen Joonaksen ohi sisälle. "Saanko tulla sun luo yöks? Mä en vaan pystyny olee yksin kotona ilman Aleksia. Aiheutin sille niin paskan olon ja nyt en ees tiiä missä se on. Se ei vastaa puhelimeen", jatkan lattiaa tuijottaen. "Tottakai saat olla täällä yötä niin kauan ku vaan haluut. Aleksi on muuten kunnossa, se soitti Joelin ja Nikon hakemaan sen", Joonas vastaa. Kivi vierähtää sydämeltäni, kun saan kuulla Aleksin olevan kunnossa. Ainakin hänellä on huolehtivia kavereita. Samaa ei voi sanoa hänen poikaystävästään.

"Luuletko että Aleksi voi koskaan antaa mulle anteeks?" kysyn Joonakselta kyyneleet silmissä. Hän vetää minut tiukkaan halaukseen ja vastaa: "Katotaan sitä huomenna. Teillä molemmilla on nyt tunteet pinnassa, joten asiaa on turha edes miettiä. Nyt sä tarviit vaan unta, ja huomenna kaikki varmasti selviää."
Toivon syvästi hänen olevan oikeassa.