One Of Us (Olli x Aleksi)

19. Hah arvasin!

(Tähän alkuun sanon, et mulla ei oo aavistustakaan kenenkään perheenjäsenten nimistä, joten ne on kaikki keksittyjä)

Aleksi

Ovikelloa soitettuani kuluu hädin tuskin muutama sekunti, kun pikkusiskoni jo avaa oven. En yllätty, koska on hänen tapaistaan stalkata ihmisiä, ja nytkin hän varmaan kurkki ikkunasta tuloamme. Ei siinä mitään, mukavaa että häntä kiinnostaa.

"Moi Aleksi!" hän sanoo minulle suuresti hymyillen. "Ja sä oot varmaan Olli. Moi! Mä oon Sara", hän esittäytyy ilman tippaakaan ujoutta. "Moi Sara! Joo mä oon Olli", Olli vastaa hämmentyneesti, mutta iloisesti.

"No, mikäs tää teiän juttu on?" Sara kysyy hetkeäkään odottamatta mennen suoraan asiaan. "Sara, älä utele noin paljon!" kuulen äitini suusta, joka touhottaa paikalle. "Hei, oot varmaan Olli? Mun nimi on Miia, oon Aleksin äiti", äitini sanoo lempeästi Ollille, ja ojentaa hänelle kätensä. "Moi Miia, kiva tavata!" Olli vastaa kätellessään äitiäni.

Siirrymme sisälle, ja isänikin tulee tervehtimään meitä. Äitini tuo meidän eteemme kasan ruokaa, niin kuin yleensä. Istumme pöytään ja alamme syömään. "No, kertokaapa nyt kaikki", äiti sanoo, ennen kuin ehdin itse aloittaa. "Sä just sanoit mulle että en saa udella!" Sara puuskahtaa hänen vieressään. "Pitäähän minun nyt tietää mitä lapseni elämässä tapahtuu", äiti sanoo ja suuntaa katseensa taas meihin.

"Oisin halunnut kertoo teille ite, mut joku idiootti juorulehti kerkes eka. Eli joo tota... me siis seurustellaan", sanon hieman vaivautuneesti. "Hah arvasin! Jo sillon ekalla kerralla ku kävitte täällä ihan nopeesti vaan hakemassa jotain sun tavaroita", Sara huudahtaa omahyväisenä. "Kyllä mäki arvasin että jotain oli meneillään. Oot Aleksi vaikuttanu niin onnelliselta lähiviikkoina", äitini toteaa. Olli katsoo minua ja hymyilee. Tuo mies todella tekee minut onnelliseksi.

Muutaman tunnin kuluttua päätämme lähteä takaisin kotiin. Aika oli kulunut nopeasti ja Olli oli tullut hyvin toimeeni perheen kanssa. "Noni, moikka!" huikkaan ovelta. Näen kun Sara vielä juoksee olohuoneesta halaamaan ensin minua ja sitten Ollia, joka näyttää hämmentyneen iloiselta ja halaa takaisin. Nuo kaksi yhdessä ovat aika söpö näky. Kaksi ihmistä, joita rakastan.

"Sun perhe on kyl tosi kiva", Olli sanoo minulle ajaessamme kotiin. "Sara ainaki tykkää susta. Huomasin sen siitä heti", vastaan naurahtaen. "Toivottavasti se ei ollu liian tungetteleva kun tuli halaa sua. Se on aina ollu tosi ekstrovertti", jatkan. "Eiku se oli just ihanaa ja oikeestaan aika sulosta" Olli vastaa.

Olli

Kotiin päästyämme rojahdan heti kengät riisuttuani sohvalle. Päivä ei ollut vielä pitkällä, mutta Aleksin vanhempien tapaamisen jännittäminen oli vienyt minusta kaiken energian.

Pian Aleksi tulee perässäni olohuoneeseen, ja kaivautuu kainalooni. Kiedon käteni hänen ympärilleen, ja hän pyörittelee hiuksiani sormissaan. Painan hellän suukon hänen otsalleen.

"Mitä me tehään fanien ja median kanssa nyt ku se lehtijuttu on levinny?" Aleksi kysyy minulta. "Jätetään se huomisen murheeks", vastaan, mutta jatkan hetken kuluttua: "Tai mitä jos kerrottais vaan totuus. Ei mulla ainakaan oo mitään syytä peitellä sua keneltäkään." Hänen kasvoilleen nousee hymy. "Tehdään niin", hän vastaa hymyillen ja painaa suukon huulilleni.

Pian huomaan Aleksin vaipuneen uneen kainalossani. Vedän vapaalla kädellä vähän vilttiä päällemme, ja laitan itsekkin silmät kiinni. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen kuin nyt, tuo pörröpää vieressäni tuhisten.