One Of Us (Olli x Aleksi)

24. Me selvitään tästä

Olli

Tuijotan Aleksia pitkään hiljaa. Isä? Aleksista? Se tarkoittaisi, että minusta tulisi isäpuoli. Minusta?! Tämä tulisi kääntämään elämämme täysin päälaelleen. 

Aleksi katsoo minua pelokkaasti. "Ethän sä oo vihanen?" hän kysyy itku kurkussa. En tiedä mitä pitäisi sanoa tai ajatella. Tulihan tämä täydellisenä yllätyksenä. Olin jo päättänyt unohtaa tuon naisen kokonaan. Tiedän kuitenkin, että Aleksi tarvitsisi nyt tukea suuttumisen sijaan.

"En tietenkään oo vihanen. Tosi yllättynyt vaan", sanon Aleksille, ja vedän tämän tiukkaan halaukseen. Tunnen kuinka Aleksi nyyhkii sylissäni. "Mitä mä nyt teen? Mitä bändille käy? Miten mun pitäis muka osata olla isä?" Aleksi sanoo paniikissa. "Ei mietitä sitä nyt. Ootetaan että tää alkupaniikki menee ohi. Kaikki järjestyy kyllä", sanon rohkaisevasti, vaikka en itsekkään tiedä onko se totta.

Päätämme, että on parasta lähteä kotiin. Käymme hakemassa tavaramme. Yritämme mennä muiden ohi huomaamatta, koska emme juuri nyt halua alkaa selittelemään tätä kenellekkään. Emme kuitenkaan ehdi lähellekkään alueen portteja, ennen kuin kuulemme Joelin äänen takaamme. "Heiijh mihis te oothe matkhalla?" hän kysyy. Myös muut huomaavat nyt yrityksemme paeta, ja kävelevät Joelin luo.

Käännymme ympäri. Aleksi yrittää peittää itkusta turvonneita silmiään hiuksillaan. "Ehitte panna myöhemminki, jääkää nyt meiän kaa juhlimaan!" Joonas kailottaa, ja muut repeävät nauruun. "No kyse ei nyt oo ihan siitä..." vastaan hiljaa.

"No mihin teillä sitte on kiire?" Niko kysyy huvittuneena. Yhtäkkiä hän huomaa Aleksin itkuiset kasvot, ja hänen ilmeensä vakavoituu. "Hei, mikä teillä on hätänä?" hän kysyy, tällä kertaa tosissaan.

Vilkaisen Aleksia. En tiedä haluaisiko hän kertoa tästä muille vielä. "No... no...", Aleksi aloittaa, mutta purskahtaa sitten taas itkuun. Vedän hänet halaukseeni muiden tuijottaessa meitä kysyvästi.

"Haluutko et mä kerron?" kysyn Aleksilta kuiskaten. "Joo kerro", hän vastaa nyyhkyttäen. Irtaudun Aleksista, ja pyyhkäisen kyyneliä pois hänen poskeltaan. "Me selvitään tästä yhessä", sanon.

"Kertoisko joku meillekki jo mitä tapahtuu", Joel sanoo. Käännyn muihin päin ja vedän syvään henkeä, ennen kuin sanon: "Aleksi sai just puhelun sen kännipanolta. Ne saa lapsen."

Muut tuijottavat meitä suut auki pöllämystyneinä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Niko avaa suunsa. "Lapsen?" hän toistaa ihmeissään. "Joo", Aleksi saa sanottua. "Ja se nainen on päättäny pitää sen?" Joel kysyy. "Joo", Aleksi sanoo taas.

Vedän Aleksin syliini rauhoitellakseni häntä. "En tiiä mitä ajatella. Tää tuli niin yllätyksenä", hän sanoo hiljaisella äänellä. "Kaikki varmasti järjestyy", Tommi sanoo rohkaisevasti. Toivon hyvin paljon, että se on totta.