One Of Us (Olli x Aleksi)

14. Kotiin

Olli

Astumme Aleksin kanssa ulos sairaalan ovista. Hengitän syvään raikasta ilmaa keuhkoihini ja katson ympärilleni. Tuntuu mahtavalta olla ulkona sairaalasta ja vapaa lähtemään kotiin. Olen ollut täällä vain hieman yli viikon, mutta se tuntui ikuisuudelta. Tuntuu, että siitä olisi pitkään, kun olin studiolla poikien kanssa tai keikoilla fanien seassa. Tai Aleksin kanssa kotona. Sitä minä kaipasin eniten.

Ajamme taksilla Aleksin luo. Taksin pysähtyessä olen jo ottamassa tavaroitani, mutta Aleksi keskeyttää minut. "Olli mä kannan ne, ota sä vaan rauhassa", hän sanoo ja nappaa kassini autosta. Hänestä on tullut ihan ylihuolehtivainen, ja käyttäytyy aivan kuin voisin hajota sirpaleiksi hetkenä minä hyvänsä.

"Ei ku mä kannan ne ite", vastaan hänelle naurahtaen. "Mutta...", hän yrittää vastustaa. "Aleksi...", sanon, ja katson häntä merkitsevästi, kunnes hän luovuttaa. En halua, että minua säälitään ja palvellaan.

Aleksi

Kun astumme sisään asunnon ovesta, tajuan että täällä ei ole asuttu yli viikkoon. Kävin vain joku päivä nopeasti hakemassa vaihtovaatteita, mutta viivyin vain 10 minuuttia. Koko loppuajan vietin sairaalassa.

Asunto on pölyinen ja sotkuinen. Kurkkaan keittiöön, ja näen viikon vanhan kahvikupin pöydällä. Ällöttävää. En tietenkään kerennyt siivoamaan ennen onnettomuutta. "Voidaanko jooko siivota vasta huomenna?" kuulen Ollin kysyvän takaani samalla, kun tunnen hänen kätensä kietoutuvan takaapäin ympärilleni. Hän laskee päänsä olalleni ja sanoo: "Haluisin nyt vaan olla sun kanssa rauhassa."

Makaamme sohvalla sylikkäin monta tuntia ja juttelemme. Välillä olemme vain hiljaa ja nautimme toistemme läheisyydestä. Haluan nauttia jokaisesta pienestä hetkestä. Hetken kuluttua huomaan Ollin tuhisevan hiljaa sylissäni. Hän on ymmärrettävästi väsynyt. Ujutan itseni varovaisesti pois Ollin alta varmistaen, että hän ei herää.

Minua ei nukuta ollenkaan, joten päätän yllättää Ollin siivoamalla asunnon sillä aikaa, kun hän nukkuu. Jään kuitenkin hetkeksi sohvan viereen seisomaan ja tuijottamaan nukkuvaa Ollia. Miten hän voikin olla noin suloinen?