One Of Us (Olli x Aleksi)

16. En jaksa enää

Aleksi

"Voi helvetti Olli, sun tikit aukes", sanon hätäisesti samalla, kun säntään hänen luokseen. Ollin kädestä pulppuaa verta. "Niko tai Joel tai joku tuokaa äkkii jotain paperii!" huudan heille.

"Mä... mä en ees huomannu et ne aukes. Nautin soittamisesta niin paljon", Olli sanoo hämmentyneenä. "Meiän pitää saada sut lääkäriin ennenku vuodat kuiviin", sanon Ollille samalla, kun Niko tuo minulle kasan paperia.

Kiedon paperia Ollin käden ympärille. "Tähän pitää saada joku paineside", pohdin ääneen. "Mul on ylimääränen paita mukana", Joel sanoo ja lähtee kaivamaan laukkuaan. "Ei helvetti, sori jätkät. Pilasin nyt treenit", Olli sanoo kaikille nolostuneena. "Ei se mitään. Nyt sut pitää vaan saada lääkäriin", Joonas vastaa.

Joel antaa minulle paitansa, ja kiedon sen tiukasti Ollin käden ympärille. "Noni, nyt kävellään mun autolle nii ajan sut lääkäriin. Pidä sun käsi koko ajan ylhäällä", sanon Ollille, ja alan vetämään tätä autolle päin. En tiedä milloin minusta tuli tälläinen huolehtija. Kun auto-onnettomuus sattui olin ihan paniikissa.

——————

Kun pääsemme lääkäriin, on Joelin paidasta jo tullut verta läpi. Talutan Ollin sisään, ja pyydän apua ensimmäiseltä hoitajalta, jonka näen. Hän näyttää erittäin kiireiseltä ja käskee meidät odottamaan odotushuoneeseen, vaikka kädestä tulee verta kuin vesiputouksesta.

Istumme hetken odotushuoneessa. Veren tulo ei lakkaa. Näen, kun lääkäri kävelee odotushuoneen läpi, ja kävelen hänen peräänsä. "Hei, anteeks! Mä tarvisin apua!" sanon tälle ja osoitan Ollia. "Minulla on vähän kiire nyt", lääkäri sanoo tuskin päätään kääntäen. Hän kuitenkin vilkaisee Olliin, ja nähdessään veren tahriman paidan, hän pysähtyy. "Miten teitä ei vielä päästetty lääkäriin? Tuo haava pitää tikata heti!" hän sanoo minulle ja lähtee kävelemään kohti Ollia. Matkalla hän huikkaa hoitajalle, että seuraava potilas saisi odottaa vielä hetken.

Kun lääkäri avaa huoneessaan paidan Ollin käden ympäriltä, en kestä katsoa kättä. Se on aivan veren peitossa. "Tämä pitää puhdistaa ja tikata takaisin kiinni", lääkäri sanoo ja alkaa nyppiä vanhoja tikinpalasia pois kädestä. Haavaa puhdistettaessa Olli irvistää kivusta, ja puristan hänen kättään rohkaisevasti.

Kun käsi on tikattu valmiiksi, Olli kysyy: "Kauanko tällä kestää parantua? Voinko soittaa bassoa?" Hän katsoo lääkäriä toiveikkaana. "Et saa soittaa bassoa ainakaan viikkoon. Muuten tuo käsi ei parane koskaan", lääkäri vastaa. Näen pettymyksen Ollin kasvoilla.

Koko kotimatkan ajan Olli on tavallista hiljaisempi, eikä sano juuri mitään. Kotiin päästyämme huomaan pienen kyyneleen hänen poskellaan. "Olli, mikä hätänä?" kysyn, ja otan hänen kädestään kiinni. "Tuntuu et kaikki menee ihan vituiks. Eka tää onnettomuus. Sit jouduin makaamaan kotona pitkään tekemättä mitään. Nyt ku vihdoinki pääsin takas studiolle, nää helvetin tikit aukee. En jaksa tätä enää. Ois vaa pitäny kuunnella sua ja jäädä vielä hetkeks kotiin lepäämään" Olli itkee. Vedän Ollin halaukseeni. "Hetki vielä pitää jaksaa. Kaikki kääntyy kyl hyväks ihan kohta. Ja Olli muista, että mä rakastan sua ihan helvetisti", sanon ja pyyhin kyyneleet tämän poskilta. Otan hänen märistä poskistaan kiinni ja vedän hänet suudelmaan. Hetken päästä hän irtautuu ja sanoo: "Mäki rakastan sua Aleksi."

——————————————————————

Kiitos tosi paljon kaikille lukijoille! Aloin kirjottamaan tätä vaan omaks iloks, joten oon yllättyny positiivisesti, et porukka lukee tätä <3