One Of Us (Olli x Aleksi)

17. Ranta

Olli

Olemme viettäneet viimeiset päivät Aleksin kanssa kahdestaan hänen kotonaan. Emme ole käyneet edes ulkona, jos parveketta ei lasketa. Olin päättänyt vihdoinkin totella Aleksia, ja levätä kunnolla, jotta pääsisin palaamaan normaaliin elämään mahdollisimman nopeasti. Tärkeää olisi myös, että paranisin varmasti täysin ennen kesän keikkoja. Niihin olisi enää kuukausi.

"Olli?" kuulen Aleksin kysyvän, kun makaamme sylikkäin sohvalla. "Nii?" kysyn, ja pyörittelen Aleksin mustia hiuksia sormissani. "Mä vaan mietin, et ollaan nyt aika kauan oltu neljän seinän sisällä. Pitäskö kysyy, jos jollekki pojista pääsis viettää iltaa?" hän sanoo. Yllätyn hieman, sillä Aleksi on ollut todella varovainen suhteeni onnettomuuden jälkeen. "Joo tottakai, kysytään vaa", vastaan iloisesti.

Laitamme viestiä bändin Whatsapp-ryhmään, ja pian saammekin vastauksen, että Joelille voisi päästä illalla. Kaikki muutkin ilmoittavat pääsevänsä. "Otathan sit rauhallisesti?" Aleksi kysyy varovaisesti, ja katsoo minua koiranpentuilmeellään. "Tottakai", hymähdän ja annan tälle pienen suukon otsalle.

Aleksi

Pimpotamme Joelin ovikelloa. Molemmilla on käsissään kauppakassit, sillä olimme luvanneet käydä ostamassa juomat kaikille. Emme kuitenkaan ostaneet liikaa, sillä tarkoitus ei ole juoda kaatokännejä tänään.

Kun Joel avaa oven, moikkaamme kaikkia ja riisumme kenkämme. Olohuoneeseen kävellessäni huomaan kasan oluttölkkejä pöydällä. "Mitä noi on? Eihän meiän pitäny juoda tänää paljoo" sanon hämmästyneenä.

"Mulla oliki jääny yli viime kerrasta nii aattelin et voiaan juoda ne nyt", Joel vastaa. Kohdistan häneen murhaavan katseen, koska Ollin takia en olisi halunnut juoda tänään paljoa. Pojat tuntien ei sitä voisi kuitenkaan enää estää, kun juomia nyt kerran on.

Muutaman tunnin jälkeen huomaan itsekin juoneeni liikaa. Seisoessani horjahtelen, ja en saa enää puheesta kunnolla selvää. Se saattaa kyllä johtua siitäkin, että muiden puhe on alkoholin takia puuromaista. "Ollhi, pitäskö meiän lähhtee kotiin?" kysyn Ollilta. "Jhoo, ehkä ihan hhyvä idea", hän vastaa.

"Pärjäätteks kahestaan kotiin? Voin kyl heittää teiät", Tommi ehdottaa. "Jhoo joo pärjätään", vastaan ja menen Ollin perässä eteiseen pukemaan kenkiä jalkaan. Tommi katsoo meitä hieman huolestuneina.

Lähdemme kävelemään asuntoani kohti, joka ei onneksi ole kaukana. "Thääl on niin nättiä. Mennääksh rannan kautta?" kysyn Ollilta, ja hän suostuu.

Kävelemme rantaan ja jäämme sinne hetkeksi seisomaan merelle tuijottaen. Rannassa on muitakin viettämässä lämmintä toukokuun iltaa. Tunnelma on samalla romanttinen ja jollain tavalla taianomainen.

Hetken mielijohteesta vedän Ollin kiihkeään suudelmaan. Hän vastaa suudelmaan ja vetää minut lähemmäs itseään. Irtaudumme suudelmasta, ja jäämme halaukseen seisomaan pitkäksi aikaa. Tässä on hyvä olla.

——————

Kotiin selvittyämme riisumme ulkovaatteemme ja kenkämme. Olimme kiertäneet rantaa pitkin pitkän kävelyn, joten molempien humala oli jo hieman laskussa.

Olli ottaa kädestäni kiinni vetäen minut makuuhuoneeseen. Tiedän, mitä hän aikoo jo ennen kuin hän kaataa minut sängylle. "Ootko nyt varma et jaksat?" kysyn häneltä. "Sun kanssa mä jaksan aina", hän vastaa hymyillen ja painaa suudelman huulilleni. Hän kiipeää päälleni hajareisin, ja pian vaatteemme lentävätkin lattialle.