One Of Us (Olli x Aleksi)

38. Aina

Olli

Aleksi tärisee sylissäni itkun voimasta. En tiedä, mitä hän ajattelee, mutta ainakaan hän ei työntänyt minua pois niin kuin ensimmäisellä kerralla. Se on hyvä merkki, toivottavasti.

Tunnen, kuinka Aleksi alkaa rauhoittua käsieni rutistuksessa. Olen kaivannut tuota suloista pörröpäätä syleilyyni aivan älyttömästi. Hetken kuluttua hän työntyy pois sylistäni ja pyyhkii hihallaan kyyneliään. Saatuaan pahimmat kyyneleet pois silmistään, hän kohdistaa katseensa minuun. "Olli. Mä en voi valehdella ittelleni, enkä myöskään sulle. Mä rakastan sua. Rakastan aivan helvetisti. En voi kieltää sitä enkä haluu, että meiän juttu loppuu. Oon ollut maailman onnellisin sun kanssa. Mut sun pitää luvata mulle yks asia", Aleksi sanoo. "Mä lupaan mitä vaan etten menetä sua. Mä rakastan sua Aleksi", sanon Aleksille toiveikkaana ja helpottuneena. "Meiän pitää aina, pystyä luottamaan toisiimme. Aina. Me molemmat ollaan tehty virheitä ja tullaan varmasti jatkossakin tekemään. Mut meiän pitää pystyä puhumaan niistä rehellisesti toisillemme", Aleksi jatkaa minua silmiin katsoen. Tuijotan häntä syvälle silmiin. Nuo ovat kauneimmat silmät, mitä olen koskaan nähnyt. "Mä lupaan", vastaan Aleksille.

Lähestyn Aleksia varovasti, ikään kuin peläten, että hän voisi muuttaa mieltään hetkenä minä hyvänsä. Mutta hän ei liiku taaemmas. Pian huulemme yhdistyvät, ja helpotus ja iloisuus täyttää kehoni. Pidän Aleksin märistä poskista kiinni, kun suutelemme. Irtouduttuamme Aleksi tunkeutuu kainalooni suloisesti. "Vaikka mä olin tosi vihanen sulle, mulla oli samalla sua tosi kova ikävä", hän sanoo ja nostaa katseensa minuun. "Nää oli mun elämän kamalimmat päivät ilman sua", vastaan ja painan pienen suukon Aleksin otsalle. Istumme penkillä pitkälle iltaan asti jutellen ja nauttien toistemme läsnäolosta. Tuuli puhaltaa mereltä, ja ilma on kylmä, mutta se ei haittaa, koska Aleksin läsnäolo saa pidettyä minut lämpimänä.