One Of Us (Olli x Aleksi)

27. Olli, joku tuli!

Aleksi

"Mennääks vaa suoraan studiolle? Täs on enää tunti treenien alkuun", Olli kysyy. Olemme istuneet jo hetken sairaalan parkkipaikalla katsomassa kuvia tulevasta lapsestamme. "Joo mennään vaa. Ei täs enää kotiin oo järkee mennä", vastaan. Kaivan lompakkoni esiin ja laitan ultaäänikuvan sinne varmaan talteen.

Studiolle päästyämme kävelen automaattisesti suoraan työpisteelleni, ja alan availemaan tiedostoja. Olli kävelee luokseni ja suutelee minua. "Mitä jos tehtäs hetki jotain muuta ku töitä", hän sanoo ja vetäisee minut mustalle nahkasohvalle. Hän työntää minut makaamaan, ja tulee itse hajareisin päälleni istumaan. "Täällä? Mitä jos muut tulee?" kysyn, mutta tiedän jo, että en pysty vastustamaan kiusausta. "Ei ne vielä tuu", Olli sanoo ja kumartuu suutelemaan minua. Hän siirtyy pian kaulalleni. Yritän olla hiljaa, mutta suustani karkailee silti pieniä huokailuja.

Suutelen Ollia huulille samalla, kun vedän hänen paitansa pois. Hän tekee saman minulle.  Suutelemme hetken kiihkeästi, kunnes tunnen Ollin alkavan avaamaan farkkujeni vetoketjua. Hän vetää housut jalastani, ja riisuu samalla omat housunsa. Hän vetää myös bokserini pois, ja minä vedän hänen. Pian huoneen täyttää voihkinta.

Kuulen, kun avain kääntyy lukossa. Olli ei ilmeisesti kuule sitä, sillä hän jatkaa liikkumista sisälläni. "Olli, Olli. Lopeta!" kuiskaan hänelle. "Satutinks mä sua?" hän kysyy huolestuneena. "Et, joku tuli!" vastaan hänelle hätääntyneenä. Työnnän hänet päältäni ja alan etsimään boksereitani lattialta. Ollin kasvoilta paistaa paniikki, ja hän kyykistyy lattialle viereeni etsimään omiaan.

Saamme juuri bokserit jalkaamme, kun Joonas ja Niko ilmestyvät ovensuuhun. Tunnen kasvoilleni nousevan punan. Ihan kuin en olisi jo valmiiksi tarpeeksi hikinen. Niko Ja Joonas tuijottavat meitä hetken, kunnes heidän kasvoilleen ilmestyy virne. "Jahas, vai että sellasia puuhia", Joonas sanoo piikitellen, ja alkaa sitten nauramaan. Niko yhtyy nauruun.

Olemmehan me varmaan aika huvittava näky Ollin kanssa, pelkät bokserit jalassa ja panikoitunut ilme naamoillamme. Vilkaisemme toisiamme. Olli virnistää ja näyttää siltä, kuin voisi itsekkin alkaa nauramaan. "Tästä ei sit puhuta jatkossa", hän sanoo ja alkaa pukea päällensä. "Joo eeeei eei", Joonas sanoo, edelleen nauraen. Alan itsekin pukemaan päälleni. "Me sit jatketaan kotona siitä mihin jäätiin", Olli kuiskaa korvaani. Se saa ihokarvani nousemaan pystyyn.

Kun Joel ja Tommikin ovat saapuneet, päätämme aloittaa uuden biisin hiomisen. Yhtäkkiä mieleeni tulee kuitenkin ultraäänikuva. "Heiheihei oottakaa hetki, haluun näyttää teille jotain!" huudahdan innostuneesti. Syöksähdän laukulleni hakemaan kuvaa, ja tuon sen muiden luokse. "Kattokaa tätä. Täs on mun ja Ollin lapsi. Eiks ookki sulonen?" sanon ylpeästi. Muut tuijottavat hetken kuvaa ihaillen.

"Jos jompikumpi Aleksista tai Ollista ois naispuolinen nii täällä ois tunti sit saanu alkunsa jo toinen lapsi", Joonas sanoo virnuillen. Niko tyrskähtää. Joel ja Tommi näyttävät hämmentyneiltä, mutta vilkaisen Joonasta murhaavasti, ennen kuin hän ehtii avata suutaan uudestaan.

Bändi tuijottaa kuvaa vielä hetken. "On se kyl sulonen, vaikka ei täst kuvasta paljoo selvää saa. Mut mä luulin et pelkäät sen lapsen tuloa", Niko sanoo hämmentyneesti. "Niin mä pelkäänki. Mut en enää nii paljoa koska tiiän et mul on Olli tukena", sanon hymillen ja halaan Ollia.