One Of Us (Olli x Aleksi)

15. Verta

Olli

"Aleksi. Aleksi! Herää" yritän herättää Aleksia. Hän avaa silmänsä hitaasti ja hämmentyneenä. "Mitäää?" hän kysyy hieman ärtyneenä. "Meiän pitää lähtee studiolle, kello on jo 12", vastaan. Aleksi nousee hieman unenpöpperössä istumaan. "Mut et sä saa vielä mennä studiolle. Lääkäri käski levätä", hän sanoo minulle.

En halua enää maata toimeettomana kotona. Olisin halunnut jatkaa normaalia arkea jo monta päivää sitten, mutta Aleksi on pitänyt huolen siitä, että se ei ole onnistunut.

"En jaksa enää maata kotona, haluun päästä töihin", marisen Aleksille. "Mut Olli..." hän aloittaa, mutta ei kerkeä pidemmälle. "Aleksi. Mä oon aikuinen ihminen ja päätän omista asioistani. Ja mä päätän nyt että voin tulla studiolle", sanon hänelle päättäväisesti.

Aleksi ilmeisesti luovuttaa, koska hän vastaa: "Okei. Mut oot sitte varovainen ettet riko ittees tai ettei noi sun käden tikit aukee." Minulla on vielä muutamat tikit onnettomuudesta, joista yhdet sattuvat olemaan peukaloni lähettyvillä. Se saattaisi hieman haitata basson soittoa, mutta haluan silti kokeilla.

————————

Kävelemme auton luota studion ovelle. Minua jopa jännittää hieman. Siitä on kohta jo kuukausi, kun olen viimeksi käynyt täällä. Astumme sisään ovesta, ja heti kun kuulen tuttujen äänten moikkaavan meitä, jännitykseni katoaa. Tuntuu kuin olisi tullut kotiin.

"Olli! Sä pääsit vihdoinki tulee!" Niko tulee meitä vastaan eteiseen. "Mä kyl yritin estellä..." Aleksi mutisee. "Allu, mä oon ihan kunnossa", sanon taas, nyt jo hieman turhautuneena.

"Noni, alotetaas hommat", kuulen Tommin sanovan ja siirrymme pois eteisestä. En ole soittanut bassoa nyt kuukauteen. Haluan vain saada basson käsiini ja alkaa soittamaan.

Näen bassoni huoneen nurkassa, ja nostan sen käteeni. Rämpytän sitä hetken. Se tuntuu mahtavalta, eikä käteeni edes satu. "Kato nyt, voin soittaa ihan hyvin", sanon Aleksille. "Niin kai sitte..." hän mutisee vastaukseksi.

Pari tuntia kuluu, kun muut säätävät jotain Joonaksen kitaran kanssa. Sillä aikaa soittelen bassoa rauhallisesti. Se sujuu yllättävän hyvin, oikeastaan minulla ei ole mitään ongelmia sen kanssa.

"Olli", kuulen jonkun sanovan, ja havahdun. "Voitas äänittää pikku pätkä bassoo nyt", Niko sanoo minulle. "Ei! Olli ei oo vielä siin kunnossa!" Aleksi hieman suutahtaa kuullessaan Nikon ehdotuksen. "Aleksi nyt ihan oikeesti. Kiva et sä huolehdit, mut mä oon ihan kunnossa jo. Pystyn ite tekemään omat päätökset." sanon hänelle hermostuen ja käännän katseeni Nikoon. "Joo äänitetään vaan", sanon ja kävelen äänityslaitteiden luo.

Soittaminen sujuu aluksi todella hyvin. Tunnen adrenaliinin virtaavan suonissani, kun pääsen vihdoinkin soittamaan uusia kappaleitamme. Vilkaisen Aleksiin, ja näen pienen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän katsoo minua. Ehkä hän vihdoinkin tajusi, että minä pystyn tähän.

Yhtäkkiä kuulen Aleksin huutavan:"Olli lopeta. Lopeta! Sulla tulee kauheesti verta kädestä!"