Love of mine // Blind Channel

Aleksin lahja

•Joel Hokka•

Avaan kotini oven. Katson eteistä, joka on täynnä kenkäpareja. "Joel, sinähän olet kasvanut paljon." Mummini sanoo minulle. "Ja vitut.." mumisen itsekseni. Lähden kävelemään yläkertaan. Taino yritän mutta isäni on erimieltä.. "Joel älä mene sinne. Meillä on vieraita juttele heidän kanssa." Isäni selittää. "Miks vitussa mun pitäis jutella noiden kanssa?" Kysyn turhautuneena. "Joel älä jaksa. Ne käy täällä ehkä kerran vuodessa joten kyllä sä nyt edes hetken pystyt niiden kanssa olemaan." Äitini sanoo. "En varmaan juttele noiden kaa." Sanon. "Joel kilti edes hetki." Äitini manaa. "No vittu okei."

Istun vapaalle nojatuolille. Suunnilleen kaikkien katseet siirtyvät minuun. Mitä vittua nyt? "No mites Joel, onko sulla joku kiva tyttö?" Mummini kysyy. Pudistän päätäni. Ei minulle ole. "Onko kiinnostusta?" Vaarini kysyy. Perjaatteessa.. onhan minulle. "Mä seurustelen ihan kuule." Kerron. "Kenen kanssa? Kauanko ootte seurustellu?" Kasperi kysyy. Miksi tämä on näin painostavaa? "Aleksin kanssa, kohta nelisen kuukautta ollaan." Kerron hiljaa. "Siis sä seurustelet pojan kanssa?" Vaarini varmistaa. Nyökkään. "Eihän poika ja poika voi seurustella." Mummini sanoo. "Miksei voisi?" Vaarini kyseenalaistaa. "Ei me saada lapsenlapsenlapsia sitten." Mummini jatkaa. "Onko sillä väliä? Eikö pääasia ole se että Joel on onnellinen?" Vaarini sanoo mummilleni. Kiitos vaari. "Eihän oo mitään järkee seurustella pojan kanssa jos on poika." Iisa sanoo. "Mittennii ei oo?" Kysyn hiljaa. "Ei siinä vaan ole mitään järkee." Iisa jatkaa. "Hankkisit mieluummin jonkun kivan tytön." Mummoni sanoo. "En ymmärrä näitä homoja." Pappani sanoo. Onko vaarini ainoa joka hyväksyy minut.. sellaisena kun olen?

(Lukekaa pidemmälle nii saattee tietää ketä noi kasperit sun muut on)

"Joel entä jos toi on vaan joku vaihe?" Setäni kysyy. Miten vitussa se oli muka VaIhE. "Joona anna olla, jos Joel on onnellinen siinä suhteessa." Tätini sanoo sedälleni eli Joonalle. "No niin kai.. onnee teille." Joonaa sanoo katsoen minuun. Hymähdän vain.

Time skip

Söimme juuri jouluruuan. Onhan se aina ihan hyvää. Toivon että Aleksikin söi edea vähän sitä. Tiedän kyllä että tuon isä haluaa Aleksin syövän. Pian avattaisiin lahjat. Eihän minulle paljoa lahjoja ollut, mutta paras lahja tulee varmasti Aleksilta. En tosiaan ole vielä avannut sitä. Ajattelin avata sen illalla yksin, omassa huoneessani. "Joulupukkiii." Oona huutaa. Pitäisi ehkä esitellä nämäkin. Eli nuorin serkkuni on Oona, vitun ärsyttävä. Toisiksi nuorin on Leo, kanssa vitun ärsyttävä. Toisiksi vanhin on Iisa, ärsyttävä ja just se koko koulun pIcK mE. Ja viimeiseksi vanhin eli Kasperi, joka on ihan kiva. "Kuka jakaa lahjat?" Leo kysyy. "Vaikka me aikuiset." Tätini sanoo nousten ylös.

Hetken päästä meillä kaikilla on jonkin verran lahjoja edessämme. Tietysti pienemmille on enemmän. Oona ja leo avaat jo lahjoja. Iisa taas kuvaa jotain helvetin TiKtOkKiA. Onpa taas niin kiva joulu, että oikein vituttaa. Nappaan puhelimeni maasta ja alan katsomaan sitä. Ehkä voisin avata lahjat.. otan käteeni mummin lahjan, mitähän vittua täälläkin on.. sen sisältä paljastuu villasukat ja 50€. Ihan okei lahja. Seuraavaksi nappaan tätini ja setäni yhteisen paketin se on melko iso. Sieltä paljastuu plektroja, uuet kitaran kielet, vähän rahaa ja joku tylsä kirja.

Time skip

Avasin loputkin lahjat kyllä, paitsi Aleksin lahjan. Sitä en avaa vielä. Muutenkin vieraat ovat kaikki aikalailla lähteneet, paitsi serkut. Äitini sanoi että ne jäävät yöksi, tai pariksi. En tiedä missä ne laitetaan nukkumaan. Tällä hetkellä makaan sängylläni ja viestittelen Aleksin kanssa.

Aleksi ❤️❤️

Minä: moii, miten menee? Ahistaako vielä?

Aleksi❤️❤️: ei ainakaa niin paljoo

Minä: no hyvä

Aleksi❤️❤️: voinko tulla sinne?

Minä: joo tottakai

Aleksi❤️❤️: voitko tulla vastaan?

Minä: joo voin

Aleksi❤️❤️: ihan mun ovelle asti?

Minä: joo

Aleksi❤️❤️: kiitooosss

Minä: lähen nyt kävelee sinne päin, menee joku viitisen minsaa

Aleksi❤️❤️: okei nähään tollo

Minä: nähään homo

--

Koputan Aleksin perheen oveen. Ei mene kauaa kun Aleksi on avannut jo oven. "Moi, onks kaikki hyvi?" Kysyn tuolta. "jooo on." Tuo hymähtää. Hymyilen. "Mennäänkö?" Kysyn hetken päästä. "Joooo." "Mun serkut ob muuten meillä ja jää yöks." Kerron tuolle. "Aah okeii.."

Avaan kotioveni päästäen Aleksin ensin sisälle. Otamme kenkämme sekä takkimme pois, jonka jälkeen suuntaamme huoneeseeni. Menen makaamaan sängylleni Aleksin asettuassa päälleni. "Sä et oo avannu vielä mun pakettia." Tuo huomauttaa. "En ookkaa." Hymähdän. "Kannattaa avaa se" Aleksi kehottaa. "En tiiä uskallanko." Kerron. "Ei siellä oo mitään pahaa ehkä.." Aleksi mumisee. "Jaha." Sanon ja nousen ylös tiputtaen Aleksin sängylle. "Hei! Toi oli ilkeerä." Aleksi sanoo "vihaisena". Hymähdän ja nappaan paketin käteeni. Mitähän täällä on?

--

Moro