Love of mine // Blind Channel

Isot pojat ja pikku Aleksi

•Joel Hokka•

Sain Aleksia autettua läksyissä. Vaikka en itse olekkaan mikään paras koulussa, mutta kyllä tuo minulta joten kuten sujui. "Jooel." Tuo mumisee. "Mitä?" Kysyn. "Paljoks kello ooon?" Aleksi kysyy. Nostan puhelimeni sängyltä ja katson kelloa, puoli neljä. "Puol neljä, kui?" Vastaan tuolle. "Mua väsyttää." Tuo mumisee rintakehääni vasten. "Ota päikkärit." Ehdotan, tuon nyökätessä.

Aleksi on nukkunut kohta puolisen tuntia, itse olen vain pohtinut että mitä ostan Allulle joululahjaksi. Sen pitää olla jotain erityistä. Voisin ostaa parikin lahjaa. Ostan ainakin hupparin, suklaata ja joku koru voisi olla kiva. Joku Aleksin tyyppinen.

--

"Aleksii sun pitäis alkaa heräileen." Sanon hiljaa silittäen tuon hiuksia. Tuo mumisee jotain tyynyä vasten, söpö. "Muuten et saa unta yöllä." Kerron tuolle joka nostaa päänsä tyynyltä. "Paljo kello nyt on?" Aleksi kysyy katsoen minuun. "Vähä yli viis, nukuit about puol toista tuntia." Sanelen tuolle. Aleksi nyökkää. "Käydään syömässä jotain." Sanon nousten ylös. "Ei oo nälkä." Aleksi sopertaa. "Aleksi millon sä söit viimeks?" Kysyn. "Ööh, koulussa." Tuo sepittää. "Käydään syömässä jotain pientä, syö vaikka jugurtti taas." Ehdotan Aleksin nyökätessä.

Kävelen Aleksi sylissäni alakertaa kohti. Pian lasken tuon söpön blondin pöydän ääreen. "Otatks sä mansikka vai banaani jugurtin?" Kysyn. "Banaani." Aleksi sanoo katsoen minuun päin. Nyökkään, taidan itsekin ottaa banaani jugurtin. Istun Aleksin viereen antaen tuolle muumi lusikan ja banaani jugurtin. "Syö edes vähän." Sanon hiljaa katsoen Aleksia silmiin. Aleksin silmät ovat ihanat. "Okeih." Aleksi sanoo ottaen lusikallisen jugurtista. Hymyilen vain.

--

Kello näyttää puolta yhtätoista, illalla. Makaamme tällä hetkellä lusikassa Aleksin sängyllä. Aleksi kylläkin taitaa nukkua jo. Mutta kaipa voisin itsekin alkaa nukkumaan. Huomenna ei olisi koulua, sillä tänään alkoi viikonloppu, joka on aika vitun jees. Silittelen Aleksin blondeja hiuksia. Ne ovat todella ihanat. Pian nukahdan itsekin.

Time skip aamuun😻

Heräsin tyhjästä sängystä, Aleksi on varmaan juomassa tai vessassa. Ehkä. Nappaan puhelimeni yöpöydältä ja katson kelloa. Puoli kymmenen, aika aikaisin heräsin. Meidän kuuden porukan whatsapp ryhmään on tullut todella paljon viestejä. Ehkä lukaisen ne.

Isot pojat ja pikku Aleksi

Niko😈: moro poijjaat

Poosu🥳: no moi Nikotiini

Tompza: oliko herral asiaa

Niko😈: olihan mulla

Olli badboy: no kerroppa

Niko😈: nii että vietettäiskö iltaa tänää yhes?

Olli badboy: toki

Tompza: millon ja missä

Niko😈: tänään ja vaikka tunnin päästä

Poosu🥳: vittu tunnin päästä 😭

Niko😈: voi tulla aikasemminkin

Poosu🥳: en jaksa kävellä sinne

Tompza: sitte ei pikku Porkon poika pääse pitään hauskaa

Poosu🥳: pääsenpäs 🥺🥺

Niko😈: mut pääseekö kaikki?

Poosu🥳: pääsen.

Tompza: kyllä minäkin pääsen

Olli badboy: kaipa määki tulen

Niko😈: entä Joel? Tai Aleksi

Tompza: Joel ainaki nukkuu vielä

Niko😈: aivan

Poosu🥳: voiko joku kävellä mun kaa

Olli badboy: meikä voi

Poosu🥳: jeeeee

Olli badboy: mää tuun siihe sun ovelle

Poosu🥳: jooo!

Olli badboy: see you

Poosu: joooooooooo

Minä: siis Nikolla tunnin päästä?

Niko😈: ai kato sääki heräsit

Minä: nojoo heräsin

Niko😈: joo tunnin päästä tässä

Minä: pittääkö tuua jotaki

Niko😈: eipä oikeestaa tuot ittes

Olli badboy: onks Ale tulos? Siit ei oo kuulunu

Minä: en tiiä

Aleksi ❤️❤️: tuun mä kai sitte

Minä: hyvähyvä

Niko😈: nähdäääääään

Tompza: nähdään.

__

Moi 🥺