Love of mine // Blind Channel

Kasper

•Joel Hokka•

Time skip viikko

Ajamme kotia kohti. Lähdimme aamulla Norjasta. Siellä ei tapahtunut mitään erikoista. Paitsi että se saatanan Kiia raahas jonkun vitun kaverin sinne saatanan paskaan. Se oli siellä vittu melkein viikon putkeen. Sitten se Niina vittu synnytti saatana kolmoset. Onks se vittu edes mahdollista? Ei salee. Oon vitun onnellinen et päästii vihdoin lähtee sieltä paskasesta läävästä. En olis kestäny niitä vittuakaan kauempaa. Se Niinaki pääs jo parin päivän jälkee sairaalasta, ku kaikki oli hyvin sillä ja niil saatanal huutavil kakaroil. Sitä vitun itkua kuunneltii sitte vittu viiminen viikko.

Aleksinkaan kanssa ei olla keretty juttelee enää paljoo. Ku piti auttaa niitä saatanan ihmisiä jossain kotihommissa. Se on vittu niiden koti. Eikö ne osaa tehä ite niitä vittu. Onneksi niitäkään paskapäitä ei tarvii nähä toivottavasti pitkään aikaa. Äiti kyllä vittu kehotti noita saatanan ihmisiä tulemaan MeIlLe KäYmÄäN. Ei muuten tasan ole tulossa. Ainakaan minä en ole kotona silloin.

Time skip kotii

Astun autosta pihalle juosten avaamaan koti oven. Eteisessä potkin kengät jalastani ja juoksen suoraan huoneeseeni. Vittu vihdoin kotona. Ei vittu. Pakko nähdä Aleksi. Juoksen takaisin alakertaan, puen kengät jalkaani ja lähden juoksemaan Aleksin perheen taloa kohti. Juoksen noin viitisen minuuttia ennen kuin olen Aleksin ovella. Miksi tämä talo on myynnissä? Ei kai Aleksi ole muuttamassa?! Soitan Aleksille. Tuo vastaa heti. Hyvä.

Puhelu:

Minä: ettekai oo muuttamassa?!

Aleksi: täh?

Minä: teiän koti on myynnissä tollo

Aleksi: mä muutin jo..

Minä: MITÄ

Minä: MINNE

Aleksi: l-laitokseen..

Minä: Onks jotain käyny? Miks sä sinne..?

Aleksi: voiks sä tulla tänne?

Minä: Joo. Mikä se osote oli?

Aleksi: *********** **

Minä: okei. Nähää

Aleksi: mmh joo..

--

Lähdin kävelemään tuota laitosta kohti. Se ei onneksi ole hirveän kaukana. Aleksi on onnekas ettei joutunut muuttamaan vaikka Hesaan. Saavun laitoksen pihaan. Soitan Aleksille. Saa tulla hakemaan minut. En uskalla mennä tuonne muuten. Heh.. Tuo vastaa melkein heti.

Puhelu:

Minä: tuu tännee aalaas

Aleksi: Joo

Minä: okei hyvä

Aleksi: joo oon täs ovel että tuletko

Minä: täh aa joo

Aleksi: Noni heippa

Minä: heibba

_

Kävelen Aleksin luokse. Tuo lähtee johdattamaan minua ilmeisesti huonettaan kohti. Kauankohan Aleksi on ollut täällä? En tiedä. Aleksi istuu sängylleen minun istuessa tuon viereen. Otin kyllä kengät pois siellä eteisessä. Toisella puolella huonetta on ilmeisesti toisen huone. Kukakohan tuo on? "Joel?" Aleksi kysyy katsoen minuun. "Mitä?" Kysyn. "Niin että voitko jäädä yötä?" Aleksi kysyy. "Joo jos voin." Hymähdän. "Kyl sä voit." Aleksi sanoo. "Tossa on muute Kasper." Aleksi sanoo viitaten tuohon poikaan. Nyökkään. Okei. "Aa moi. Kuka sä oot?" Kasper kysyy. "Oon Joel." Vastaan. "Okei. Missä koulussa te muute ootte?" Tuo kysyy. "Tos läheises." Aleksi vastaa. "Mäki oon siin." Kasper hymähtää. "Millä luokalla sä oot?" Kysyn. "Oon Kasilla. Meen ysille." Kasper kertoo. "Okei.. mä meen lukion tokalle ja Aleksi menee kasille." Hymähdän. "Okei."

--

Miksen osaa kirjottaa sillee et kaikki ei tapahu nii nopeesti.

Ps mun käsi vuotaa verta 😜