Love of mine // Blind Channel

Äiti ja isä

•Aleksi Kaunisvesi•

Time skip viikko

(En muista oliks Allun mama kuollu mut nyt se ei oo)

Istun huoneesaani. Vanhempani tulevat tänään työreissultaan. Minua pelottaa nähdä nuo pitkästä aikaa. Varsinkin äiti. Tuota en ole nähnyt todella pitkään aikaan. Onkohan se edes elossa? Hän ei ole pitänyt yhteyttä minuun kohta vuoteen. Se on siis ollut jollain todella pitkällä työmatkalla. Lähti melkein heti muutettuamme. Isäni on käynyt lyhyemmillä matkoilla. Ovi käy. Pitäisikö minun mennä alakertaan? Vai voinko jäädä huoneeseeni? "Aleksi ooks sä täällä!" Kuulen isäni äänen. "Me tultiin!" Äitini huutaa. Kävelen alakertaan isäni tullessa halaamaan minua. "Mulla oli hirvee ikävä sua." Isäni sanoo. "Säikähin hirveesti ku Joel soitti että susta ei oo kuulunu mitää." Isäni jatkaa. "Oon tosi pahoillani Aleksi etten oo ollu kotona." Äitini sanoo halaten minua. "Mm.." mumisen hiljaa.

"Miten sulla menee Aleksi, onko tyttöystävää?" Äitini kysyy. Käännän katseeni käsiini. "M-mulla on p-poikaystävä.." kerron änkyttäen. Äitini kääntää katseensa isääni. "Seurusteleeko Aleksi pojan kanssa?" Äitini kysyy. "Joo." Isäni sanoo. "Ei herran jumala. Anteeksi. Kuka tää poika mahtaa olla?" Äitini kysyy. "Yks Joel." Hymähdän. Luulin ettei äitini hyväksyisi minua. "Minkä ikäinen?" Äitini kysyy. "mua neljä vuotta vanhempi." Kerron. "Tuo joskus näytille." Äitini sanoo. "Aika usein se täällä onkin." Isäni hymähtää. "Jaa." Äitini naurahtaa.

"Ai niin Aleksi, meillä on sulle yllätys." Äitini sanoo ennen kuin kerkeän lähteä omaan huoneeseeni. "No?" Kysyn. "Sä saat pikkusiskon tai veljen." Äitini kertoo hymyillen. "Mitä vittua?!" Huudan vahingossa. En tosiaan halua mitään saatanan kakaraa tänne. Juoksen eteiseen pukien kengät jalkaani. "Aleksi odota!" Kuulen isäni äänen. Ihan vitut sama. Menen Joelille. Avaan ulko-oven lähtien juoksemaan Joelin kotia kohti. Minulla on puhelin vain mukana.

Koputan Joelin perheen oveen. Pian tuon äiti tulee avaamaan sen. "Hei Aleksi. Joel ei oo nyt kotona." Tuo kertoo. "Ei se haittaa. Voinko tulla tänne?" Kysyn. "Joo voit." Joelin äiti sanoo päästäen minut sisälle. Otan kenkäni pois ja kävelen Joelin huoneeseen. Missäköhän Joel on? Luultavasti kavereidensa kanssa. Tai sitten lätkä treeneissä. Voisin mennä joku kerta mukaan. Tai mennä aina. Jos Joel haluaisi.

Time skip

Ulko-ovi käy. Tulikohan Joel? Ehkä. "Mitä sä täällä?" Joel kysyy avaten huoneensa oven. "En haluu olla koton." Vastaan tuolle. "Mikset..? Tapahtuko jotaki?" Joel kysyy istuen viereeni sängylle. "Mmm.." mumisen. "Kerro vaan." Joel sanoo. "Noku.. mä saan kuulemma pikkusiskon tai veljen." Huokaisen. "Eiks se oo kiva juttu?* Joel kysyy. Pudistan päätäni. "Ei. Ei todellakaan. En haluu mitää huutavaa pikku kakaraa meijän taloon." Sanon. "Eikä kumpikaa mun vanhemmista enää muistais mua, ku ei ne muista nytkää.." sanon purskahraen itkuun. "Voi rakas." Joel sanoi ottaen minut haliinsa. "Kaikki varmasti järjestyy." Tuo sanoo. "Mm.."

--
Pitäskö alkaa korjaa unirytmii? Kello on taas yli kaks :D