Love of mine // Blind Channel

Norja

•Joel Hokka•

Time skip pari päivää

Istun autossa. Matkalla kohti Norjaa. Kyl vitutti lähteä. Miksei Aleksi voinut vaan tulla mukaan. Tai no.. päästä mukaan. Matka olisi paljon kivempi. Sitä paitsi se vitun Niina on aivan saatanan rasittava. Kuuntelen musiikkia Air Podeillani. Minulla on tylsää. Norjaan on vitun pitkä matka. Ajamme varmaan viisi päivää. Ainakin. "Pysähdytään tossa seuraavalla ABC:llä." Äitini sanoo. "Mulla on nälkä." Jasmin kertoo. "Otetaan siitä jotain pientä." Äitini hymähtää. "Okei." Jasmin hymähtää.

Time skip

Pysähdyimme ABC:n pihaan. Kello on nyt kahdeksan aamulla. Lähdimme neljän aikaan. Olimme ajaneet jo nelisen tuntia kumminkin. Ehkä pikku paussi on ihan hyvä. Aleksi varmasti nukkuu vielä. Toivottavasti ainakin. Vittu. Joudun nukkumaan kuukauden ilman Aleksia. En tule nukkumaan hyvin koko kuukautena. "Tuutko?" Äitini kysyy minulta. Oho. Kaikki muut ovat jo ulkona autosta. Nyökkään ja nousen autosta. Kävelemme ABC sisään ja käymme vessassa. Sekä ostamme leivät. Täytetyt sämpylät. Ne ovat niiin hyviä.

Istun takaisin autoon. Alan syömään leipääni ja juomaan ostamaani pepsi maxia. Pepsi on parempaa kuin kokis. "Miksen mä saanu pepsiä?" Jasmin kysyy. "Olisit ostanu." Hymähdän. "Anna mullekki." Jasmin sanoo. "En." Vastaan laittaen pullon ovessa olevaan paikkaan. Sieltä tuo ei saa sitä. Ehkä.

Time skip pari päivää taas

Saavuimne viimein Norjaan. Olemme ihan juuri Niinan pihassa. Tai siis. Niinan, tuon miehen ja heidän minua kahta vuotta nuorempi tyttö. Olisikohan sen nimi ollut Kiia? Pihassa. Isä ajaa Niinan pihaan ja meidät pakotetaan poistumaan autosta. Vituttavaa. Kunpa Aleksi olisi tuossa. Juttelin Aleksin kanssa paljon matkalla. Se piristi vähän. Lupasin Aleksille että tuo voi koska vaan soittaa minulle. Yritän pystyä vastaamaan aina. Missäköhän me edes nukumme? Ihan sama.

Astun ulos autosta. Isä tai äiti saa tuoda tavarani. Ihan vitun kivaa olla täällä. Se oli sarkasmia sitten. "Moi Joel! Sähän oot kasvanu hirveesti!" Niina huudahtaa ovelta. Aijjaa enpä huomannutkaan. "Moi." Hymähdän. "Moi Joel." Kiia sanoo. "Moi." Sanon tuollekkin. Vituttaa. Tahdon kotiin. Tai no.. Aleksin luokke. "Missä mä nukun?" Jasmin kysyy. "En osaa sanoa vielä." Niina kertoo. "Aha." Jasmin sanahtaa kävellen noiden olkkariin. "Jasmin muista käyttäytyä." Isäni sanoo Jasminille. "Joo joo."

Minulla on todella tylsää. Istun Niinan ja tuon perheen sohvalla. Aleksi ei vastaa. Jättää toimitetulle. Ehkä tuolla on muuta tekemistä. Toivon että tuolla on kaikki hyvin. Se joutuu luultavasti olla kotonaan. Kauankohan Aleksin äiti on ollut jo raskaana? Nehän tulivat sieltä työ reissusta. Panneet siellä. Jaa. Ainahan on kumminkin mahdollista saada keskenmeno.. Se taitaa kylläkin olla aika harvinaista. En minä kyllä tiedä vittuakaan näistä asioista. Äiti vain joskus saarnasi näistä. Älkää edes kysykö miksi.

--

Yli huomenna ku koulut alkaa (ainaki mul) nii tätä tulee tosi harvoin (luultavasti) ✨