Saint or Sinner//BC ONESHOTS

AleksixJoonas=Humalaista huumaa

*JOONAS*

Musiikin tarjoilema infernaalinen basson jyminä tuntui rinnassa yhtenä tykytyksenä. Mä yritin olla keskittymättä siihen liikaa ennen kuin se veisi täysin mukanaan. Se saattoi olla kohtalokasta...

Me oltiin lähdetty jätkäporukalla baariin, kiitos Nikon yhtäkkinäisen päähänpiston. Mies itse oli haihtunut jo jonnekin ihmismassaan, ilmoittamatta itsestään sen enempää. Eikä mua tällä hetkellä sen suuremmin kiinnostanutkaan missä se meni.

Sen sijaan mä olin tavallista kiinnostuneempi edessäni istuvasta mustahiuksisesta miehestä. Se näytti hemmetin hyvältä lyhythihaisen tummansinisen paitansa kanssa. Sillä oli jalassaan mustat farkkushortsit jotka korosti silmiä hivelevästi sen pyöreää persettä. Älkää yhtään tuomitko! Sitä oli kiva katsella.

Joel ja Olli olivat lähteneet hakemaan baaritiskiltä jo kuudetta kierrosta. Niillä kahdella näytti olevan melko hyvä tahti päällä. Tätä menoa niitä sais olla roudaamassa himaan viimeistään tunnin päästä. Joelista mä nyt en ollut ihan niin varma mutta Ollista sen sijaan sitäkin varmempi.

Tommi oli käskenyt tankata välillä vettä ja pitää pientä taukoa mut eihän nuo sitä kuunnellut. Ollin kohdalla se olis ollut ihan aiheellista mut Joelista mä en olis ollut vielä ihan niin huolissani. Sillä oli pelottavan hyvä viinapää.. toisin sanoen siis se kesti alkoholia paremmin kuin me muut yhteensä.

Mä havahduin tuntiessani pistävän katseen kohdistuneen muhun. Kohotin katseeni pöydän pinnasta ja näin Aleksin kiinnostuksesta tuikkivat silmät. Sen katseessa oli tietynlaista paloa, mitä oli vaikea selittää järjellä. Tunneperäistä...

Meidän välillä oli ollut jo useamman viikon ajan juuri tällaista outoa kipinöintiä. Mä tunsin perhosparven parkkeeraavan vatsaani aina sen lähestyessä mua. Se ei tuntunut ihastuksen tapaiselta kiinnostukselta mutta en mä osannut sanoa mitä muutakaan se olis voinut olla.

Me oltiin heitetty keskenämme todella likaista läppää ja flirttailtu ihan avoimesti. Kuin huomaamatta hakeuduttu toistemme läheisyyteen tavanomaista enemmän. Mulla ei ollut hajuakaan mistä se oli lähtenyt liikkeelle mutta se oli syventynyt vain päivä päivältä enemmän.

Mä tunsin yhtäkkiä käden tarttuvan omaani ja huomasin Aleksin kiskovan mua ylös paikaltani. Katsoin sitä hämilläni sen lähtiessä johdattelemaan mua poispäin muista.

"Mihin sä viet mua?" yritin kysyä.

Tuskin se edes kuuli mun kysymystäni tämän metelin keskellä. Ja jos kuulikin, se varmasti esitti ettei asia ollut niin. Kyllä se mulle kohta selviäisi mihin tässä oltiin menossa.

Se veti vessan oven auki ja repi mut perässään. Nopealla katsauksella näytti siltä että me saatiin olla ihan kahdestaan. Ei ristinsielua mailla halmeilla. Eikä ihme kun kaikki oli joko baaritiskillä tai tanssilattialla...

Mä katsoin sitä hämilläni kun sen silmät söi mua kohta kohdalta. Se sai jälleen sen kuuluisan perhosparven liikkeelle.. mä olisin kyllä pärjännyt ihan hyvin ilmankin.

"Kai säkin tunnet tän sähkön meidän välillä?" se kysyi astuessaan ihan mun eteen. 

Eihän sitä voinut olla tuntematta... ei varsinkaan kun mun vilkas mielikuvitukseni veti jo omat päätelmänsä siitä mihin tässä oltiin menossa.

"Mitä tää oikein on?" kysyin tarttuen sitä varovasti kädestä.

Aleksi kohotti hymyillen katseensa muhun ja tuijotti vain hetken. Se kurottautui suutelemaan mua ja sai tuolla aivotoiminnan sanomaan sopimuksensa irti. Repimään sen kahtia mun silmieni alla... pitäisi kai etsiä uudet jostain.

"Otetaan selvää" se kuiskasi.

Tuo päästi irti mun kädestä ja käänsi mut niin että sai työnnettyä mut selkä edellä meitä lähimpänä olevaan koppiin. Se käänsi oven lukkoon ja työnsi mut seinää vasten. Mä otin käsillä tukea kylmästä laattaseinästä kun Aleksin huulet painautui mun niskaan. Sillä oli täsmälleen sama visio kun mullakin...

Sen kädet seikkaili hetken verran pitkin mun kylkiä kunnes parkkeerasi lantiolle. Se työnsi mut tiukemmin vasten seinää ja alkoi vetää multa housuja pois. Mä yritin kääntyä sen otteessa tehdäkseni sille samoin mutta se onnistui aina vaan kääntämään mut takaisin...

Saatuaan multa sekä shortsit että boxerit pois, se alkoi avata omia housujaan. Olisinhan mäkin ne voinut riisua... herra omatoiminen..

Kaikesta päätellen ylimääräiset vaatekappaleet olivat pois tieltä kun se tarttui mua lantiolta ja tuli lupia kyselemättä sisään. Mä voihkaisin kivusta tahtomattani. Ilman liukkaria tämä oli mitä oli... mutta ei auttanut valittaa. Mä tiesin et kumpikin meistä halusi tätä ihan yhtä paljon.

"Shh!" Aleksi käski.

Mä purin huultani pitääkseni ylimääräiset äännähdykset minimissä ja suljin silmäni. Painoin päätäni alaspäin ja kirosin hiljaa mielessäni etten mä saanut kunnon tarttumapintaa mistään.

Mua ei huvittanut jäädä kiinni kenellekään joten sopi vain toivoa että me saatiin olla rauhassa loppuun asti. Toisaalta taas kiinnijäämisen pelko viehätti aina. Siksi kai me tänne eksyttiinkin. Jos kumpikin sitä olis kuollakseen pelännyt, kai me oltais oltu jo matkalla jommankumman kämpille.

Aleksi palautteli mua takaisin tähän hetkeen näykkimällä mua korvalehdestä. Sen kädet painoi musertavalla otteella mun lantiota ja oli samalla ainut asia mikä piti mut enää edes joinkuin järjissäni.

Ehkä tämä oli se mitä me oltiin tietämättämme molemmat haluttu. Sitä tunnetta vain ei osannut pukea sanoiksi. Eipä sitä vieläkään osannut mut päällimmäisenä siitä tuli mieleen intohimo, kiihko ja täydellinen bromance. Sitähän mä olin aina halunnut...

Sen käsi etsi tarttumapintaa musta ja sai tahattoman huokauksen karkaamaan huulilta. Ei ollut mun vikani että sä osasit tämän aivan liian hyvin... turha kutsua heikoksi. Kuka tahansa olis antautunut sen käsittelyssä..

"Meillä ei oo kauaa aikaa.. jatketaan sit mun luona" se kuiskasi.

Eihän tätä nyt kesken voinut jättää! Siitä mä olin sen kanssa yhtä mieltä et tätä jatkettais aivan varmasti mut mä halusin viedä tämän loppuun vaikka olis mikä. Mä en suostunut palaamaan baariin tämän stondiksen kanssa!

"Ei vielä" huokaisin hiljaa.

Aleksi naurahti huvittuneena ja vetäisi hiuksista pidellen mun päätä taaemmas. Mä hymyilin itsekseni ajatukselle siitä etten mä olis koskaan voinut kuvitella Aleksin olevan tätä maata. Puhumattakaan että se olis osannut olla näin dominoiva...

Se ynähti tyytyväisenä mun korvaan ja seuraavassa hetkessä mä sain jo tuntea syyn sen tyytyväisyydelle.

"Jeesaa vielä vähän" huokaisin hiljaa.

Se teki työtä käskettyä ja alkoi vedellä kunnon vetoja. Tuon se ainakin osasi.. paremmin kun mä uskalsin edes kuvitella. Se auttoi mut loppuun ja irrotettuaan otteensa se sai mut kaipaamaan jo lisää.. tämä ei tulisi päättymään tähän. Edessä olisi vielä pitkä yö.

***

Sanoja 908

Joku halus dominoivan Aleksin :) Tää oli parasta mihin pystyin sen osalta :)