Saint or Sinner//BC ONESHOTS

OllixAleksi=Darrapäivänsankari

*OLLI*

Eilisilta oli ollut luvalla sanoen rankka. Niin mulle kuin aamuyön pikkutunteina mun sänkyni valloittaneelle pörröpäällekin. Puhumattakaan niistä neljästä muusta jotka oli viettäneet iltaa meidän kanssa ja joutuneet seuraamaan sivusta shottien kiskomista toisen navalta tai vaihtoehtoisesti kielen tunkemista toisen korvaan. Mä olin ihan oikeasti pahoillani!

Me oltiin lähdetty viettämään näin elokuun pimenevien iltojen kunniaksi venetsialaisia Aleksin mökille ja kuten arvata saattaa, lopputulos oli kaukana kauniista. Alkoholi yhdistettynä meidän porukkaan ei koskaan voinut tietää mitään hyvää. Kuten ei tälläkään kertaa.

Niko ja Aleksi oli vetäneet ensin shotteja kilpaa, Tommin seuratessa kauhistuneena vierestä. Joonas sen sijaan oli vain yllyttänyt niitä. Tuskin se tajusi siinä mielentilassa itsekään ettei se ollut hyvä ajatus. Harvoin räkäkännissä saadut ideat nyt mitään ihan huipputasoa olikaan...

Muutaman Joelin kanssa kiskotun viinipullon jälkeen mä olin täysin mukana Aleksin huomionhakuisissa peleissä. Vaikka yleensä mua ei saanut moisiin lähtemään edes pakottamalla. En mä koskaan nähnyt oikein hyvää syytä lähteä pussailemaan frendien kesken tai tekemään kenellekään fritsuja. Toki asia olisi ollut eri jos meistä jotkut olisi olleet keskenään parisuhteessa...

Tottahan me läheisiä keskenämme oltiin ja tehtiin jos jonkin näköistä mutta mä en ollut koskaan tuntenut oloani mukavaksi jos piti ängetä toisen syliin ja ruveta nuolemaan. Kuulopuheiden perusteella mä nyt sitten olin antanut tällaisenkin vahingon tapahtua...

"Olli..." kuului säälittävä ääni jostain kaukaisuudesta.

Omaa päänsärkyäni uhaten mä nousin sohvalta ja suuntasin kohti isoa makuuhuonetta. Olin mä siellä muutaman tunnin saanut olla kunnes Aleksi tuli lähentelemään. Ei se mua alkuun haitannut mutta sitten kun kaikki illan aikana kurkusta alas kiskotut juomat alkoi nousta ylös, ei olo enää ollutkaan niin mukava. Vietettyäni lähes tunnin vessanpönttöä halaillen, mä tulin siihen tulokseen että jäisin loppuyöksi sohvalle. Siitä ei ainakaan ollut pitkä matka vessaan.

Muut jätkät olivat vielä nukkumassa ja luojalle kiitos siitä. Joonas oli tietysti käynyt heti aamutuimaan veden haku reissullaan vittuilemassa mulle, nähtyään mun lojuvan sohvalla kuoleman kielissä..

"Mitä sä tarviit?" kysyin saavuttuani makuuhuoneen ovelle.

Aleksista ei näkynyt vilaustakaan mutta mä tiesin sen olevan jossain tuolla peittojen keskellä. Mä uskalsin epäillä et se oli mun kanssa ihan yhtä halukas vannomaan ettei tämä ilta toistuisi enää koskaan. Ei koskaan.

"Jeesaa mut vessaan, jooko" se pyysi.

Mä menin lähemmäs sänkyä ja vedin tummanharmaata peittoa syrjään. Aleksi makasi meritähti asennossa silmät kiinni. Se oli kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Nyt se oli sitten tullut nähtävästi merisairaaksi... kääntyi se kurssi joskus näinkin vaikkei ihan heti olis olettanutkaan.

"Kantaako sun jalat yhtään?" kysyin istuessani sen vierelle.

Se raotti toista luomeaan ja katsoi mua kärsivän näköisenä. Mä tiedän ettei olisi saanut nauraa mutta mua sen olemus lähinnä huvitti. Mä tunsin itseni vähemmälläkin kusipääksi, okei?!

"Tuskin" se tuhahti.

Nojauduin sitä kohti jotta se pääsi ottamaan musta tukea noustakseen ylös. Se kietoi kätensä mun niskaan ja veti itsensä ylös mun avustuksella. Mä kiedoin käteni tukevasti sen ympärille ja autoin toisen istumaan. Tästä tuli vaikeampaa kun mä olisin osannut odottaa...