Saint or Sinner//BC ONESHOTS

NikoxJoel=Yökylässä

*NIKO*

Vedin perässäni kulkevaa blondia peremmälle asuntoni hämyyn ja hymyilin itsekseni. Mä olin enemmän kuin tyytyväinen että olin saanut sen seurakseni. Baarista lähtiessä se oli nimittäin pyytänyt yösijaa. Pitihän sitä nyt kaveria vähän jeesata. Ihan kun mulla ei olis ollut tässäkin jutussa oma lehmä ojassa.

"Kiva lamppu" Joel tokaisi olohuoneeseen päästyään.

Se alkoi rämpätä sohvan vieressä olevalla pöydällä sijaitsevan lampun johdollista katkaisijaa. Se olin ihan kuin pikkulapsi... omaa kivaa oli revittävä vaikka mistä. Ihan kuin tuossa humalatilassa oltais pysähdytty miettimään mikä oli järkevä ratkaisu siihen.

Astelin sen perässä olohuoneeseen ja katsoin toista kulmaani kohottaen sen typerää leikkiä. Vittu sä olit pässi.

"Lopeta" tokaisin virnistäen ja istahdin sohvalle.

Nappasin Joelia kädestä kiinni ja vedin sen vierelleni. Se käänsi päätään mun suuntaan ja hymyili. Se näytti söpöltä ollessaan aivan pihalla kaikesta. Tai siltä se lähinnä musta vaikutti. Hyvä mun silti oli puhua.. ihan yhtä kujalla tässä oltiin kumpikin.

"Älä nyt oo tylsä... toihan on vähän ku mä" se totesi viitaten ilmeisesti äsken mainittuun lamppuun. Millä helvetin järjellä sä tuon selitit? Blondit... mä en ollut koskaan tajunnut niiden ajatuksen juoksua. Tuskin ne tajusi sitä aina itsekään. Joel nyt ainakaan...

"Niin... tarpeeks monesti ku painaa niin sammuu varmasti" sanoin kulmaani kohottaen. 

Joel katsoi mua kajahtaneen näköinen hymy huulillaan. Mahtoiko se edes tajuta mitä mä juuri sanoin. Eipä se mikään ihme ollut tuon humalatilaan peilaten. Hyvä mä olinkin puhumaan...

"Mitäs me nyt tehdään?" se kysyi kiinnostuneena.

Palapelejäkö kuvittelit mun kaivavan esiin? Mä en todellakaan tiennyt mitä sillä oli mielessään mutta joinkuin mä tajusin vielä mitä omassa päässä liikkui. Se idea oli varmasti järkevästä yhtä kaukana kuin me mutta toisaalta olipa niitä tyhmyyksiä ennenkin tullut humalahuuruissa tehtyä.

Kiedoin käteni Joelin niskaan ja kiepsautin itseni hajareisin sen syliin. Se katsoi muhun hymyillen ja tarttui mua määrätietoisesti vyötäröltä.

"Pannaanko?" kysyin virnistäen.

Tuo naurahti mun suoralle ehdotukselleni mutta oli tuskin ihan heti vastaankaan pistämässä. Ainakaan omien siirtojensa perusteella. Enkä mä uskonut sen muutenkaan olevan juuri eri kannalla. Tuskin se mun matkaan muuten olis lähtenyt.

Flirttiä tihkuva katse ja tiukka ote mun vyötäröltä kun ei tainneet viitata ainakaan ihan suoraan kieltäytymiseen.

"Jos mä saan painaa sua" se tokaisi kulmiaan kohottaen.

Mä olin liian laiska väittelemään mistään muodollisuuksista enää tässä kohtaa. Tai sitten mä vaan olin yksinkertaisesti puutteessa. Tai molempia... ihan miten vaan.

Rehellisesti mä en olisi osannut edes kuvitella Joelia muuta kuin dominoivana osapuolena. Vaikka se olikin yksi saatana hienohelma... sellaiset oli pikkuvikoja tässä kohtaa.

Mä en jaksanut vastata sille mitään. Tyydyin vain iskemään huuleni sen omia vasten ja hukkumaan tuohon humalaiseen suudelmaan. Se kelpasi mulle tässä kohtaa aivan todella hyvin. Kuka nyt sen pidemmälle olis seurauksia lähtenyt miettimään. Niistä toivuttiin sitten vasta seuraavana aamuna. Jos silloinkaan...

***

Sanoja 439

Täst ny saatte tätä mitä Oleksis pyytelitte :) Seuraava on Jiko söpöstelyä :)