Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=(T)error twins in love

*JOONAS*

Joel oli sanonut mulle mystisessä viestissään että mentäis yhdessä ulos kun ilmakin oli mitä mukavin. Näin illan kääntyessä jo miltei yöhön, ei muita ihmisiä ollut lähettyvillä enää niin paljoa että Joelin olisi tarvinnut siitä ahdistua. Siksi se kai tällaisen ajankohdan oli valinnutkin.. majailtuaan ensin koko kauniin kesäpäivän yksin neljän seinän sisällä.

Mun varustautuminen tähän reissuun oli mennyt lievästi penkin alle kun olin lähtenyt vaaleansinisissä revityissä farkkushortseissa ja pinkissä tankatopissa. En mä tyhmä ollut tajunnut ilman viilenneen jo sen verran et takillekin olisi ollut käyttöä.

"Selviit sä sieltä?" Joel kysyi huvittuneena.

Se liikkui luonnossa niin sulavasti et mä olin melkein kateellinen. Tuo johdatteli mua pitkin pientä kinttupolkua jossa kivet satuttivat jalkoja ja puiden oksat kutittelivat kasvoja.

"Yritys on ainakin kova" mumisin itsekseni rämpiessäni tuon gasellin perässä.

Se jäi odottelemaan mua että mä selviytyisin tästä koettelemuksesta. En mä tiedä mitä mä olin pienessä mielessäni kuvitellut mutta ainakin jotain ihan muuta kuin tätä. Sen verran mä luulin Joelia tuntevani että olisin lähtenyt lyömään vaikka vetoa ettei se tällaisista aktiviteeteista olisi kiinnostunut.

"Kohta ollaan perillä" se tokaisi ampaisten taas eteenpäin.

Mua turhautti tämä kilpajuoksu. En mä olisi jaksanut rämpiä missään metsässä tämän näköisenä. Joelin takia mä olin vetänyt meikit kasvoilleni uudestaan, jo kertaalleen ne pestyäni. En mä ajatellut lähteväni enää mihinkään tänään.. ja tuskin Joel siitä välitti miltä mä näytin mutta mä itse halusin näyttää sen silmissä hyvältä. Kyllä mä tiesin sen pitävän mun ulkonäöstä kun mä olin laittautunut.

"Joel! Odota vähän" huudahdin.

Se pysähtyi ja jäi katsomaan mua kysyvästi. Kyllä sen olisi pitänyt tietää että mä vihasin kaikkea tällaista. Vaikka olihan luonto toki aina kaunis, varsinkin näin kesäiltaisin. Sitä oli kiva seurata omalta parvekkeelta käsin kun ei tarvinnut itse raahautua mihinkään. 

"Ota kädestä" sanoin vaativasti.

Tuo tuhahti huvittuneena ja kurottautui nappaamaan mua kiinni kädestä. Sen ote oli hellä mutta määrätietoinen. Aina niin varma. Ei sen kanssa tarvinnut koskaan pelätä mitään. Mä tiesin olevani turvassa sen lähellä.

Ei tässä koskaan näin pitänyt käydä mutta niin vain tunteet oli muuttuneet meidän välillä. Tai oikeastaan minun tunteeni oli muuttunut. En mä edes tiedä milloin tilanne oli siihen pisteeseen edennyt mutta niin vain oli käynyt. Mä olin rakastunut Joeliin.

Olli oli jo pitkään sanonut että mun olisi vihdoin avattava suuni tämän asian tiimoilta. En mä tiedä mitä mä pelkäsin mutta jotenkin se tuntui ihan hirveän väärältä. Kai mua ahdisti ajatus siitä että se muuttaisi kaiken meidän välillä. Joel rakasti mua, kyllä mä sen tiesin. Mutta vain ystävänä. Enkä mä halunnut asioiden meidän välillä muuttuvan mihinkään. Meidän oli hyvä näin.

"Mitä tykkäät maisemista?" Joelin ääni rikkoi mun ajatuskuplani.

Mun suusta karkasi tahaton huokaus kun mä näin edessäni avautuvan näkymän. Me seisottiin rannalla auringonlaskua katsellen. Vain kauempana hiekkasärkillä oli muutamia ihmisiä, muuten täällä oli vain me kaksi. Joku olisi saattanut sanoa nyt olevan hyvä hetki kertoa toiselle tunteistaan. Mutta täällä ei ollut ketään sellaista, eihän?

"Wau. Onpa täällä kaunista" sanoin sen sijaan.

Joelin hento ote irtautui mun kädestä ja tuo ujutti varovasti kätensä mun vyötärölle. Sen ote sai mun ihon kananlihalle. Mulla oli kylmä ilman niitäkin... vaikka Joelin läheisyydessä vasta hien olisi luullut pintaan nousevankin.

"Sähän palelet" Joel sanoi huolestuneena.

Se siirtyi musta kauemmas ja alkoi riisua päällään olevaa nahkatakkia. Harva tiesi sen herrasmies-puolesta.. eipä se sitä silti kovin usein vaivautunut kenellekään näyttämään. Meidän kesken se osasi käyttäytyä vaikka helposti olis ajatellut niiden viimeistenkin käytöstapojen katoavan.

Tuo laski takkinsa mun hartioille ja huokaisi hiljaa maisemia ihaillen.

"Kiitos" vastasin vetäen tuon takkia tiukemmin päälleni.

Sillä oli pelkkä t-paita päällään nyt kun se oli luopunut käsivarsiaan suojaavasta takista. Eikä silläkään ollut kuin shortsit jalassa. Harvinainen näky. Vaikka se meistä kahdesta olikin ollut aina se kuumaverisempi. Mulla vain tuli helpommin kylmä. Toivottavasti se itse tarkeni. En mä halunnut sen palelevan siksi että mulla itselläni olisi lämmin.

"Tätähän sä toivoit" se sanoi kääntyen mua kohti.

Milloin mä olin tilannut auringonlaskun rannalla? Loin Joeliin kysyvän katseen tuon ottaessa muutaman askeleen mua lähemmäs.

"Ai mitä niin?" kysyin hämmentyneenä.

Joel tuhahti lievästi hermostuneena ja nappasi mua kädestä. Mun sydän vetäisi muutaman ylilyönnin lähinnä siitä johdosta etten mä ollut tilanteen tasalla vähääkään. Mä en tiennyt yhtään mitä odottaa.

"Sähän sanoit eilen illalla että sun unelma olis saada ensisuudelma näin" ennen kun sen sanat ehti menemään edes tajuntaan, tuo painoi jo pehmeät huulensa vasten mun omia. Juuri kun mä olin pääsemässä kiinni tilanteeseen, se erkaantui musta.

Hetki meillä meni tuijottaessa vain toisiamme silmiin ilman että kumpikaan sanoi mitään. Hyvä että uskalsi edes hengittää. Ettei se vaan rikkoisi tätä maagista hetkeä.

"Mä tarviin uusinnan että voin sanoa" huomautin.

Joel naurahti kietoen kätensä mun niskaan ja antoi mulle kaipaamani uusinnan. Mä puolestani ujutin käteni sen vyötärölle ja antauduin tuon mieltä pyörryttävän suudelman vietäväksi. Ei kai kesäilta tästä enää paremmaksi muuttunut...

***

Sanoja 755

Hyvä taas palautel mielee sitäki kui ihana tää shippi on :3