Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoelxJoonas=Erilainen syntymäpäivä

*JOEL*

Sadetta, harmaata, kuraa, vettä, paskaa.. elämä oli yhtä helvettiä. Mistään ei tullut mitään enkä mä edes liioitellut yhtään. Mä talsin treenikseltä himaan ja potkin kiviä tieltäni sen minkä kerkesin. Kai mä kuvittelin niille Joonaksen kasvot...

En mä halunnut kuulostaa siltä et olisin sitä vihannut mutta mua vain suututti tällä hetkellä koko jätkän olemassaolo niin paljon etten mä edes tiennyt miten päin olla. Tämän päivän olisi pitänyt olla muka jollain tapaa erityinen. Ja mistähän kohtaa.. saanen vain kysyä...

Tänään oli siis taas se päivä vuodesta kun sekä Joonas että minä saatiin yksi vuosi mittariin lisää. Ensin mainitulle vain aina yksi vähemmän kuin mulle. Aina ennen me oltiin tätäkin päivää vietetty yhdessä, alkoholin huuruisissa tunnelmissa. Milloin enemmän ja milloin taas vähän vähemmän.

Nyt näytti kuitenkin siltä että ensimmäinen kerta sitten sen jälkeen kun me oltiin tutustuttu, tultais me viettämään tämä päivä erillään. Uskokaa vain! Pelkkä ajatuskin sattui aivan helvetisti.. toteutuksesta puhumattakaan.

Me oltiin siis aamulla kokoonnuttu treenikselle pikapalaveriin joka oli paljastunut vain turhaksi kusetukseksi. Niko oli vain halunnut tietää mikä tämän illan agenda tulisi olemaan. Sanomattakin selvää piti olla se että baari oli suuntana mutta epäselvyys oli lähinnä siinä et missä vietettäis jatkot. Eipähän tarvinnut huolehtia niistäkään...

Joonas oli ilmoittanut kaikkien yllätykseksi jättävänsä juhlallisuudet väliin ja viettävänsä vain rauhallista koti-iltaa tyttöystävänsä kanssa. Älkää edes vittu kysykö...

Se oli sanoillaan saanut kaikkien leuat loksahtamaan lattiaan ja mä olin vain ollut ainoa joka oli myötäillyt tuota ideaa. Ja sekin johtui vain siitä yksiselitteisestä syystä että mä luulin sen olevan vitsi. Tuo idea oli niin kaukana siitä mitä Joonas olisi normaalisti lähtenyt ehdottelemaan et ei mulla käynyt pienessä mielessänikään että se olisi muka ollut tosissaan.

Vasta treenikseltä lähtiessä mä olin tajunnut että se oli ihan oikeasti jättämässä meidän synttärit välistä. Mä olin kysynyt mentäiskö samaa matkaa baariin kun kerran yhteiset bileet oli kyseessä. Se oli vain katsonut mua ihmeissään ja jäänyt odottamaan lisäselitystä.

Siinä kohtaa mulle todella oli vasta mennyt järkeen että se oli jumalauta tosissaan. Valmis unohtamaan perinteet ja sysäämään meidät sivuun jonkun rauhallisen koti-illan tieltä... jättämään mut yksin meidän syntymäpäivänä.. tietäen varmasti kuinka helvetin vaikea kyseinen päivä mulle muutenkin oli. Mä inhosin vanhenemista yli kaiken. Se muistutti mua vain pelkästään siitä miten kaukana mä olin kaikesta siitä, mitä mun ikäisillä yleensä elämässä tapahtui. Kai mulla oli ikäkriisi tai jotain...

Vaikka enhän mä koskaan edes halunnut niin sanottua tavallista elämää... se kai oli aikanaan ollut se mikä mut ja Joonaksen oli yhdistänyt. Nyt sitä yhdistävää tekijää ei enää tainnut olla...

Mä olin aina pistänyt ystävyyssuhteet ja bändin etusijalle... en mä väitä etteikö muutkin olisi, mutta.. sattumaako se vain oli että mä olin tällä hetkellä meidän porukasta ainoa sinkku? Tai sitten mä olin vain jollain tapaa parisuhteeseen kelpaamaton. Okei ihan rehellisesti..? En mä edes halunnut sellaista. Mä en kokenut tarvitsevani ketään kun mulla oli nämä viisi hullua... ei sentään seitsemää seinähullua.. eipä kyllä silti paljon toisinkaan.

Joka tapauksessa me oltiin saatu tuosta riita aikaiseksi kun mä olin alkanut kyseenalaistaa Joonaksen elämänvalintoja. Mä olin saanut sen itkemään sanottuani asioita joita mä en oikeasti edes tarkoittanut. En mä olisi saanut siihen purkaa turhautumistani omasta yksinäisyydestäni. Eihän se sen vika ollut... mun olisi pitänyt olla onnellinen sen puolesta. Ja olinhan mä! Ihan totta, olin! Vaikka ei se varmaan siltä kuulostanut...