Saint or Sinner//BC ONESHOTS

Joonas(xOlli)=365 päivää

*JOONAS*

Vuodessa oli yleensä 365 päivää.. ne koostuivat lähinnä niin sanotuista normaaleista päivistä. Joihinkin mahtui enemmän iloa ja joihinkin taas surua. Toiset oli täynnä vihaa, toiset rakkautta. Vain minä ja mun sydämeni oli täynnä tyhjää.

Mikään ei tahtonut tuntua enää miltään vaikka kaiken aikaa tapahtui. Ei sitä siis tylsyydenkään piikkiin voinut pistää. Todellisuudessa mä kyllä tiesin syyn varsin hyvin. Mä en vain tahtonut myöntää sitä kenellekään. Varsinkaan itselleni..

Että jollain olisi muhun niin suuri vaikutus kuin tuolla brunella oli ollut. Että mäkin tuntisin niin inhimillisiä tunteita ja ennen kaikkea olisin niin heikko kun mä olin ollut. Antaisin vapaaehtoisesti sydämeni toisen murskattavaksi. Ja vielä uskoisin sen lupauksiin. Hulluhan mä olin!

Aivan.. 365 päivää. Ei yhtään yli eikä yhtään alle. Siinä jokainen vuorokausi jonka mä sitä odotin, oli numeroituna. Samoin kuin ruksit mun seinäkalenterissa. Vain ja ainoastaan Ollin takia.

Tasan 365 päivää sitten se oli lähtenyt ja vienyt mun sydämen mennessään. Enkä mä typerys käsittänyt silloin vielä mistään mitään. Uskoin ja luotin siihen sokeasti. Tajuamatta edes että se saattaisi kostautua.

Me oltiin oltu onnellisia yhdessä, tai niinhän mä luulin. Todellisuudessa mä olin vain niin jumalattoman rakastunut siihen etten edes halunnut nähdä asioiden todellista kantaa. Vasta sen lähdettyä mä ymmärsin.

Se oli sanonut haluavansa enemmän tilaa ja omaa aikaa. Siksi se oli lähtenyt. Mä olin tukehduttanut sen omalla takertumisellani täysin. Niin kovasti mä halusin vain olla sen lähellä.. edes tajuamattani että se oli hiipumassa loppuun. Ja siinä sivussa hiipui myös meidän rakkautemme. Nimenomaan Ollin osalta... mä olin kai ottanut senkin osuuden harteilleni.

Se oli kirjoittanut mulle kirjeen jossa kertoi koko meidän suhteen ajan olleensa kuin vankilassa. Se repi mun jo valmiiksi rikki revittyä sieluani vielä pahemmin hajalle. En mä osannut ajatella missään kohtaa asiaa niin. Musta läheisyys oli suhteen tärkeimpiä asioita ja tiesin mä toki itsekin olevani sellainen joka kaipasi läheisyyttä ehkä tavallista enemmän. Mutta että siinä olis ollut jotain sellaista mikä sai toisen tuntemaan niin syvää pahaa oloa kun mä olin saanut Ollin tuntemaan.. en mä voinut kuvitellakaan mitään sellaista.

Siinä samaisessa kirjeessä se oli sanonut 365:n päivän jälkeen tuntevansa itsensä vihdoin olevan vapaa ja voivansa taas hengittää. Kyllä vain.. romanttisen kynttiläillallisen sijaan mä olinkin löytänyt tuollaisen kirjeen keittiöstä ensimmäisenä vuosipäivänä.

Kuitenkin mies oli löytänyt meidän suhteesta jotain positiivista ja sai sillä mut vain elättelemään toiveita siitä et mäkin voisin olla vielä joku päivä jollekin toiselle parempi kumppani. En täydellinen mutta varmasti parempi. Nimenomaan jollekin toiselle..

Surullistahan tästä teki se että mä haikailin Ollin perään edelleen. Mä en halunnut ketään muuta enkä mä osannut edes ajatella ketään muuta.

365 päivää vapautta.. ehkä siinä ajassa me molemmat opitaan jotain olennaista itsestämme, toisistamme, rakkaudesta ja elämästä..

Siinä ajassa opitaan pukemaan tunteet sanoiksi ja näyttämään ne.. oli se miten vaikeaa tahansa. Opitaan vihdoin ymmärtämään niitä ja kuuntelemaan itseämme.

Olemaan pahoillaan ja antamaan anteeksi. Kun 365 päivää on mennyt, me molemmat ollaan paljon viisaampia. Aika antaa tukea asioiden ajattelemiselle ja saa muistamaan taas ne positiiviset asiat ja muistamaan missä olikaan hyvä olla..

Kun on kerran lähtenyt, tarkoittaako se ettei voisi enää palata? Virheistä oppii, niinhän sitä sanottiin. Mutta mitä Sinä olet vuodessa oppinut..?

Sen etten mä voi elää ilman sinua. Se oli vastaus miehen kirjeessään esittämään kysymykseen. Mä en voinut elää ilman sinua. 

***

Sanoja 517

Tämmösen ilosen shotin väsäsin omien synttäreiden kunniaks.. :) Koitan saada sit jonkun söpön shotin Joelista ja Joonaksesta niitten synttäreinä (: