Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=Ihastus(osa2)

***

KÄYDÄÄN KESKUSTELUA VIILTELYSTÄ! SKIPSKIP JOS TUNTUU EPÄMUKAVALTA!

***

"Mistä sä halusit puhua?" Joel kysyi oven karmiin nojaten.

Se nosti hupparinsa hihoja ja laittoi kädet puuskaan. Mun katse lähti kuin tahtomatta harhailemaan sen käsivarsia koristaviin jälkiin. Ne sai mut tuntemaan piston sydämessäni. Viime vuodet oli olleet sille aivan helvetin raskaita...

"Kauan sä oot ollu...?" kysyin varovasti viitaten sen arpiin.

Mä sain kuin sainkin revittyä katseeni sen silmiin. Niiden kaunis sinisyys kätki taakseen kaiken sen tuskan, itseinhon, kivun, yksinäisyyden ja ahdistuksen. Mä olin niin pahoillani etten mä osannut koskaan auttaa tämän enempää...

"Kolme kuukautta.." se vastasi.

Se oli pitkä aika. Ainakin siihen nähden että pahimpina aikoina sen viiltely oli ollut jokapäiväistä. Henkisen tuskan turruttamista fyysisin keinoin. Kipuun se kaikki oli aina niin kovin helppo tukehduttaa... verilammikoksi lattialle.. kyllä mä tiesin itsekin sen tunteen.

"Mä oon ylpee susta" sanoin hymyillen.

Vaikka Joel oli juuri niitä ihmisiä ketä ei olisi voinut muiden mielipiteet tai arvostukset vähempää kiinnostaa, mä tiesin että tämän se halusi kuulla. Niin itsekkäältä kun se kuulostikin, mä tiesin mun sanoilla olevan merkitystä.

"Sun asia tuskin koski mun arpia..?" Joel sanoi kysyvästi.

Jotenkin mä jopa toivoin että olis koskenut. Liian harvoin mä kysyin mitä sille oikeasti kuului.. aina toiselle hakeuduttiin puhumaan vasta kun oli jotain todellista asiaa. Vaikka me oltiin käytännössä kaiken aikaa yhdessä. Se oli helppo kääntää vain vittuiluksi ja yleiseksi turhanpäiväiseksi paskanjauhamiseksi.

"Sitä mä vaan meinasin että oliks sulla jotain suunnitelmia viikonlopulle?" uskaltauduin kysymään. Mä ajattelin pienessä mielessäni että olisin pyytänyt sitä vaikka katsomaan kanssani leffaa ja sitten pikkuhiljaa kerännyt rohkeutta kertoakseni mitä mä tunsin sitä kohtaan.

"Kalenteri näyttää täyttä tyhjäntoimittamisen suhteen" tuo tokaisi hartioitaan kohauttaen. 

Se kuulosti siis melko lupaavalta.. mä kun en itse onneksi mitään muuta aikaiseksi saanutkaan.

"Onks sulla aikaa tai mielenkiintoa täyttää se tyhjyys vaikka leffaillalla tai ravintolareissulla?" kysyin varovasti. Tuskin mies itse osasi poimia siitä mitään taka-ajatuksia. Eihän sillä ollut hajuakaan mitä tunteita mä olin mennyt sitä kohtaan kehittämään.

"Jälkimmäinen houkuttelis! En oo syönyt pariin päivään mitään leipää kummempaa" se tokaisi. Juuri tuo puoli siitä tarvitsi jonkun joka piti siitä huolta. Katsoi että se eksyi edes kerran päivässä keittiöön väsäämään itselleen kunnon aterian. Tai jonkun joka teki sen miehen itsensä puolesta...

"Siinä tapauksessa mennään sit huomenna syömään jonnekin. Mä tarjoan" se ei ollut edes toteamus vaan se oli vaatimus. Jos mä sain sen suostumaan ravintolaan kanssani, mä olin valmis maksamaan senkin ruuat. Olisin mä sen muutenkin tehnyt...

"Jos mä tarjoan sit sen leffaillan siihen perään?" tuo kysyi kompromissia tarjoten.

Se sopi vallan mainiosti. Kahdenkeskinen leffailta kuulosti juuri hyvältä tilanteelta myöntää olevansa auttamattomasti kusessa toiseen. Ravintolassa ei huvittanut antaa toiselle aihetta tukehtua ruokaan saman lausunnon takia...

"Tehdään sitten niin" vastasin huvittuneena.

Joel hymyili ja kääntyi sitten lähteäkseen. Mä en ollut ihan varma olisko mun kuulunut olla tyytyväinen vaiko vihainen itselleni.. tuntui väärältä johdatella toista vähän niin kuin harhaan.. se kuvitteli meidän viettävän aikaa vain ystävinä, ihan kuten ennenkin.. toivottavasti mä en rikkoisi tällä ihan kaikkea...

"Joonas?" se sanoi kysyvästi.

Mä jäin odottamaan jatkoa. Siltä oli lupa odottaa mitä vain.

"Onks nää sit vähän ku treffit?" se kysyi virnistäen.

Tuo sai sydämen pompahtamaan kurkkuun. Ajatteliko se nämä treffeinä..? Jos niin oli niin totta helvetissä ne silloin olivat sellaiset. Kyllä mä ainakin ihan mielelläni Joelin kanssa treffeille lähdin. Wau.. se kuulosti jo ajatuksen tasolta melkeinpä liian hyvältä.

"Haluut sä ajatella niin?" kysyin vuorostani.

Pakkohan mun oli yrittää kalastaa siltä edes jotain tietoja.. pienikin vähä oli jo eteenpäin. Ainakin mä tiesin edes hiukan oliko mun varauduttava täystyrmäykseen vai ujoon vihreään valoon. Se kuulosti kyllä toiveajattelulta...

"En oo ollut treffeillä sitten yläasteen. Voidaan kutsua tätä sitten sellaseks" Joel naurahti. 

Tuosta nyt ei saanut irti mitään mutta myönnetään.. Joel ja treffit kuulosti hyvältä yhdistelmältä.

***

Sanoja 585

Halusitte kovasti jatkoo asap ni tässä sitä nyt olis :))