Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoelxOlli=Sirpaleina

*OLLI*

Mä yritin pysyä perässä ja tajuta edes murto-osaa siitä mitä mun sohvalla istuva blondi yritti kiihdyksissä selittää. Se oli puhunut viimeisen vartin tauotta ja ainut mitä mä olin tajunnut oli se että sen parisuhde oli tullut tiensä päähän. Rehellisesti mä ihmettelin että miten vasta nyt...

Ei siksi että Joel olisi ollut jotenkin parisuhteeseen kelpaamaton tai sen muijassa olis ollut jotain vikaa.. Joelin suhteet nyt yleensä oli mitä oli. Eikä siinä mitään.. sillä oli syynsä pitää ihmiset sopivan matkan päässä sydämestään. Se ei koskaan antanut itselleen lupaa rakastua. Päätelkää siitä kuinka paha tilanne nyt oli.

Mun ei varmaan olisi kuulunut edes myöntää mutta mä olin salaa onnellinen. Onnellinen siitä et juuri tuon mun luokse paenneen upean miehen suhde oli päättynyt. Mä kuulostin varmasti todella paskalta ystävältä mutta olipahan se ainakin taas edes hetken verran sinkkumarkkinoilla..

Tuo oli ilmestynyt mun ovelle kera tyhjän katseen. Se oli ollut täysin koomassa.. kunnes mä sain sen kertomaan mistä oli kyse. Mä tiesin kyllä varsin hyvin etten ollut sen vaihtoehdoista ensimmäinen. Enkä edes toinen.

Joonas oli varmasti sen ykkösvaihtoehto mutta jostain syystä se ei kai sitten ollut tavoitettavissa. Sellaista asiaa kun ei ollutkaan mistä tuo kaksikko ei olisi voinut puhua. Niiden välillä oleva side oli oikeastaan jopa pelottavan syvällinen. Jos toinen särkyi, myös puolet toisesta kuoli.. Siitä huolimatta mä olin tyytyväinen että se oli tullut puhumaan asiasta juuri mulle. Kyllä mä sitä kuuntelin vaikken listan kärjessä ollutkaan.

"Mä en tajua mitä mä teen aina väärin" se huokaisi.

Mä näin asian ehkä hieman toisella tavalla. Ei kyse ollut välttämättä siitä et Joel tekisi aina jotain väärin. Parisuhde saattoi mennä puihin vaikka sä tekisit kaiken oikein ja juuri niin kuin kuuluikin.. ehkä se olikin juuri se toinen osapuoli joka teki asiat päin persettä.

"Mikä mussa on vikana?" se jatkoi yksinpuhelua.

Ei mikään. Ei niin mikään. Joelissa kaikki oli kohdallaan. Sillä oli hyvä ja rakastava sydän, se oli tilanteen tullen pirun hyvä kuuntelija ja osasi se ihan hyviä ohjeitakin antaa. Se näytti huonompanakin päivänä keskivertoa paremmalta, joten mä en keksinyt tähän hätään yhtäkään huono puolta siinä ihmisessä.

"Oot sä Joel tullut ajatelleeksi ettei sussa ole mitään vikaa?" huomautin.

Mun sanat meni varmasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun se oli päättänyt olevansa syyllinen johonkin, silloin se ei siitä stigmasta luopunut vaikka olis rautalangasta vääntänyt.

"Mitä mä sit teen väärin?" se jatkoi.

Katsoin sitä hetken päätäni pudistaen. Eikö yleensä suhteessa ollut kaksi osapuolta.. oli kyse sitten romanttisesta suhteesta tai ystävyyssuhteesta.. ei kukaan saanut kulissia kaatumaan yksinään.

"Sun pitää päästää irti tuosta asenteesta" huomautin.

Mä tiesin kyllä et se oli ihan kuin seinälle olis puhunut. Turha sille oli yrittää takoa järkeä päähän tuossa mielentilassa. Ei se asiaa pahentanut mutta ei se sitä parantanutkaan. Plus miinus nolla...

"Millaseks mun oikein pitää muuttua että mä kelpaan?" se kysyi.

Tässä se taas nähtiin. Ihan sama mitä mä sille sanoin. Ei se kuunnellut kuitenkaan. Se halusi vain uhriutua ja valittaa asiasta. Ehkä Joonas ja muutama ärhäkkä läpsy kasvoihin olis auttanut asiaa edes hieman. Ei musta sellaiseen ollut...

"Sä kelpaat just tollasena. Älä yritä muuttaa itseäsi" yritin tolkuttaa sille järkeä päähän. 

Ehkä se sitten oli totta et blondit olivat tyhmiä... sietäisi uskoa jotain! Okei ei ehkä tyhmiä.. vain vähän turhan itsepäisiä.

"Kenelle muka?" se naurahti päätään pudistellen.

Ehkä sillä ei ollut sitten Joelille mitään merkitystä mutta meille kaikille se kelpasi juuri omana itsenään. Hulluna ja ärsyttävänä, äänekkäänä takiaisena. Juuri sellaisena kun se olikin. Sellaisena me sitä rakastettiin.

"Esimerkiks mulle" huomautin.

Hetken se katsoi mua kyseenalaistaen kunnes alkoi heltyä hieman. Se pyöräytti vain silmiään ja huokaisi syvään. Tuskin se tässä kohtaa mitään hyödytti mutta totta se oli. Ja se totuus Joelin oli kuultava.

"Ihan totta Joel" sanoin vakavana.

Meidät ympäröi täydellinen hiljaisuus. Ainut mikä kuului, oli toisen tasaisen kiihkeä hengitys. Ei ihmekään.. niin intensiivistä sen avautuminen oli.

"Suutele mua sitten" se sanoi.

Katsoin sitä silmät hämmästyksestä suurina. Anteeksi mitä sanoit...

***

Sanoja 620

En tiedä mistä johtuu mutta jostain syystä pidän kovasti nyt tästä shipistä...