Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoelxSamy=Tapahtui Pariisissa

***

TÄSSÄ TEILLE NYT TÄMÄ RANDOM SHOTTI MISTÄ OLEKSIN LOPUSSA MAINITSIN :) JA JOS JOKU NYT EI TIEDÄ NIIN VÄHÄN LAINATTIIN LOST SOCIETYN SAMYY MUKAAN TÄHÄN ::)

***

*JOEL*

Tiesittekö sen fiiliksen kun ärsyttävästä vihamiehestä olikin yhtäkkiä tullut ihan vastustamattoman suuri houkutus? Olinko mä ainoa? Ihan tosi...

Siitä oli jo aikaa lähes kymmenen vuotta kun me oltiin tavattu ensimmäistä kertaa Ilosaari-rockin bäkkärillä. Kumpikin olevinaan niin helvetin iso rokkistara. Ihan räkänokkiahan me molemmat silloin vielä oltiin.. luoja mitä kukkoilua se olikaan. Eihän me mahduttu edes samalle käytävälle. Aina sai hävetä omaa käytöstään...

Meidän bändi oli soittamassa ensimmäistä mainittavan kokoista festarikeikkaa Suomessa ja heti jouduttiin ristituleen samanhenkisten raskaamman sarjan sanansaattajien kanssa. Siis musiikillisesti! Muuten nuo oli täysin pehmoja joka jätkä!

Niille kyseessä taisi olla jo peräti kolmannet festarit samaan kesään. Oli kai ne olevinaan niin kokeneita. Arvatkaa vain paljonko mua vitutti tuon spray-maalilla päänsä värjännyt kiljuja?! Olevinaan rokkistara.. ja vitut!

Me oltiin saatu riita aikaiseksi jo pelkällä katseella. Mun tapauksessani se ei paljoa muuta vaatinutkaan. Eikä tuo toinenkaan sieltä kaiken rauhallisemmasta päästä ollut.

Muutaman haistattelun siivittämän nyrkiniskun jälkeen me oltiin kuitenkin päädytty porukalla saunomaan ja kuuntelemaan Juicea. Enää jääkiekko ja jaloviina puuttui...

Siitä lähtien meillä oli ollut sen bändin kanssa lievä viha-rakkaussuhde. Vasta viime vuosien aikana me oltiin päästy lähemmäs tuota jälkimmäistä. Kai se selittyi sillä kun ikää tuli ja sitä muka olevinaan tuli järkiinsä. Ketä mä koitin kusettaa? Me oltiin vain tarpeeksi menestyneitä tietääksemme ettei ne tulleet enää ohi. Kusipää mä saatoin olla mutta se kuului vain luonteeseen...

Nyt meidän lähes puolitoista kuukautta kestänyt Euroopan rundi oli vihdoin tullut päätökseen. Viimeinen keikka oli Pariisissa ja se oli taputeltu kasaan noin vartti sitten. Ja mikä hauskinta, edellä mainittu porukka oli ollut meidän matkassa koko tämän ajan. Kuvitelkaa! Juuri ne samat jätkät joiden egot ei mahtuneet edes samaan tilaan meidän kanssa...

Ja mikä vielä pahempaa.. se sinitukkainen päästä varpaisiin tatuoitu kiljuva kusipää, oli tällä hetkellä yksi mun tähänastisen elämäni suurimmista houkutuksista. Älkää edes kysykö miten niin oli päässyt käymään...

"Joel" kuului ääni jostain mun takaa.

Mä en vaivautunut kääntämään katsettani saati edes vastaamaan. Mä istuin vain meidän takahuoneessa nojatuolilla ja tuijotin eteenpäin. Seinillä olevat kehystetyt kuvat ja albumit signeerauksineen kertoi ketkä kaikki täällä oli ollut vuosikymmeniä sitten. Ennen meitä...

"Mitä sä täällä jumitat?" kysyi tuttu ääni.

Mä tunsin käden liukuvan niskaani pitkin hiuksiin ja vetävän niistä hellästi mun päätä taaemmas. Sillä oli omintakeinen tyyli ilmoittaa olemassaolostaan...

Hymyilin itsekseni ja tartuin miestä ranteesta. Käännähdin tuolissani ja nousin seisomaan. Kohtasin sen hämmästyksestä suurentuneet silmät kun mä astuin ihan sen eteen. Niin lähelle et meidän kehot oli miltei kosketuksessa toisiinsa. Myönnä pois.. et sä siitä pahaksesi olis pistänyt...

Katsoin sitä hetken päästä varpaisiin kuin mittaillen sitä katseellani. Sen silmissä tuo vaikutti lähinnä alistavalta. Kyllä mä tiesin mitä sen päässä liikkui. Siksi mä uskalsinkin lähteä tähän.

Nostin katseeni sen paksuihin huuliin jotka oli niin kovin kutsuvasti raollaan. Ne kaartui viekkaaseen hymyyn ja sai sitten mun katseeni palaamaan takaisin alkuperäiseen kohteeseensa.

Kiedoin toisen käteni sen niskaan tarttuakseni tuohon sähkönsiniseen takkutukkaan. Se oli oikeastaan aika seksikäs... en mä olisi kenellekään meidän jengistä voinut kuvitella mutta Samylle ne sopi.

Kiersin hellästi mutta määrätietoisesti muutaman hiussuortuvan sormieni ympärille ja vedin taaemmas. Mä kurkotin sitä lähemmäs ja annoin itselleni luvan suudella sen pehmeitä huulia. Siltä ne ainakin näytti...

Tuo laski kätensä mun kyljelle ja veti mua entistä lähemmäs itseään. Se sai mut hymyilemään tahtomattani. Mähän sanoin.. kyllä mä tiesin. Tunsin hampaat alahuulessani ja tietäen tuon pointin, mä päästin sen kielen seikkailemaan omani kanssa. Painikoot sitten edes ne kun me ei enää tehty moista...

"Joel mihin sä oik-" kuului puolikas kysymys ja sitä seurasi ääni joka muistutti lähinnä sitä kuin joku olis purskauttanut vedet ulos suustaan. Sun oli ihan turha esittää herkkänahkaista... me oltiin nähty jo kaikki.

"Porko painu helvettiin. Nyt on tilanne päällä" käskin.

Ja Porkohan totteli. Se paineli hämmentyneen näköisenä ulos huoneesta, lähes yhtä vauhdilla kun oli paikalle saapunutkin ja jätti meidät taas kahden.

"Tuu" sanoin ja tartuin edessäni seisovaa miestä kädestä.

Se vastasi mun otteeseen ja lähti seuraamaan kiltisti perässä. Niinhän ne sanoi.. rakasta vihollista. Mitä sitten jos siitä muutti muutaman kirjaimen... 

***

sanoja 660

Tämmönen hullu idea hyppäs päähäni ku näin joku yö todella epämääräst unta näist kahdesta (::