Saint or Sinner//BC ONESHOTS

AleksixJoonas=Humalaista huumaa 2

*JOONAS*

"Vauhtia nyt Joonas!" Aleksi käski.

Mä huokaisin turhautuneena ja jatkoin etsimistä. Ei ollut helppo homma löytää totaalisen sotkuisesta kaapista yhtä ainoaa pikku juttua. Se pikku juttu vain oli löydettävä tai muuten mä saisin lähteä kotiin.. ja tässä kohtaa sanottakoon että se jos joku olisi vituttanut..

"Ei täältä löydä mitään" marisin itsekseni.

Siirtelin purkkeja ja putkiloita toistensa tieltä löytääkseni etsimäni. Miksi sä et voinut säilyttää kortsuja makkarissa? Siellä niitä yleensä käytettiin.. vessasta oli inhottavan pitkä matka hakea. Varsinkin jos tavarat sattui olemaan sekaisin ja kyseessä oli enää yksittäinen kappale...

Listerinen suuvesi, AXE, hammaslankain, hammastahna ja liukuvoide.. niitä kahta kannattikin säilyttää vieretysten... pudistelin päätäni siirrellessäni sen tavaroita paikasta toiseen löytääkseni haluamani. Oli tämäkin saatana työmaa.. kaikkea sitä pieni Porko seksin takia joutuikin tekemään...

"Mikä helvetti nyt oikein kestää?!" kuului äkäinen tuhahdus. 

Sitä seurasi tömistelevät askeleet kun Aleksi saapui mun luo vessaan. Se katsoi mua kysyvästi kun mä levittelin käsiäni turhautuneena. Kun ei löydy niin ei löydy saatana... ehkä me ei sitten panna tänä yönä..

"Mä en löydä tuolta sekamelskasta yhtään mitään" sanoin päätäni pudistaen.

Tunsin punastuvani hiusrajaani myöten sen astuessa mua lähemmäs. Mä nojasin tiukemmin lavuaariin vain pysyäkseni edes pystyssä. Aleksi oli alasti. Täysin alasti. Aivan kuten minäkin.  Vieläkö ehti perua aiemman lausunnon siitä panemisesta.. mä halusin sitä aivan helvetisti.

Se painautui ihan kiinni muhun ja katsoi hetken arvioivasti. Sitten se kurottautui itse tutkimaan kaappinsa sisältöä. Et sä voinut olla tosissasi.. se todella oli aivan iholla. Kiinni minussa...

Mä jouduin puremaan huultani etten olisi huokaillut jo pelkästään siitä miten se osui muhun liikahtaessaan vähänkin. Tämä oli yhtä kidutusta!

Sen sormiin tarttui pieni pakkaus ja huulet kääntyi virneeseen. Se kohotti kulmiaan merkitsevästi ja veti kaapin oven kiinni. Olisit vain alun alkaenkin ihan itse hakenut... nopeammin se niin olis löytynyt.

Se pyöritteli tuota sormiensa välissä ja kävi toisella kädellään kiinni mun jalkojen väliin. Henkäisin yllättyneenä ja otin paremmin tukea takanani olevasta tasosta.

"Eihän se ollut edes hukassa" Aleksi tokaisi virnistäen.

Ei kai sulle! Mä en ollu tässä asunnossa vielä edes käynyt. Aleksi oli muuttanut tänne vasta pari päivää sitten. Mikäs sen parempi tapa koeajaa uusi kämppä...

"Älä enää jaksa" sanoin malttamattomana.

Se naurahti mun huulia vasten ja siirsi kätensä mun lantiolle. Mä käännyin sen otteessa ja laskin katseeni alas. Kävihän se näinkin... oikeastaan aivan se ja sama kunhan tämä vain vietäis loppuun.

"Levitä jalkoja" se käski ja käänsi mut ympäri.

Mä tein kuten se sanoi ja otin paremmin tukea marmorisesta lavuaarin pinnasta. Se tuntui kylmältä mun paljasta ihoani vasten mut onneksi Aleksin polttava kosketus tasapainotti asiaa.

Se rullasi kortsun paikoilleen ja enempää varoittelematta liikahti mun sisään. Mä vinkaisin kivusta ja laskin mielessäni viiteen. Siinä ajassa tuo ehti kääntyä jo enemmän kohti nautintoa. Siitä mä enemmän pidin vaikka olihan se kipukin ihan kivaa välillä.

Toisen kätensä Aleksi painoi mun alaselälle ja pakotti mut sillä kumartumaan vielä enemmän.

Mä en ikimaailmassa olisi uskonut Aleksista tätä puolta. Että se olis halunnut olla näin määräilevä ja dominoiva. Saati osannut... kuinka noin suloista olentoa olis voinut ottaa edes tosissaan. Sitä ei tarvinnut kyseenalaistaa enää hetkeäkään.

"Tehdään naapureille kerralla selväks kuka tänne on just muuttanut" se sanoi. 

Mä unohdin jo samalla sekunnilla sen sanat sillä tuon lantion liikkeen tuottama nautinto puhui kyllä puolestaan. Kuinka se olikaan noin helvetin hyvä... kenen kanssa se oli oikein harjoitellut.

"Allu.." henkäisin hiljaa.

Sen käsi nappasi mua hiuksista kiinni ja veti rajusti taaemmas. Mä sitten rakastin tätä odottamatonta puolta siitä.. se oli kerrassaan vastustamaton.

"Sä tiiät kuka määrää, eiks niin?" se varmisti.

Mä nyökkäsin vaikka tiesin ettei se vastaukseksi riittänytkään. Se halusi saada mut huutamaan. Ja sen se myös tekisi..

"A-aleksi.." sanoin vaikeroiden.

Tyytyväinen tuhahdus kuului mun takaa ja ote hiuksista hellitti hieman. Onneksi niin sillä mun keho oli jo räjähtämispisteessä. Tärisi, vapisi ja toimi ennen kaikkea kylmien väreiden näyttämönä ja toisen tyydytyksen kohteena. Se sopi mulle paremmin kuin hyvin...

"Anna tulla vaan" Aleksi sanoi viitaten mun ääntelyyni.

Se tiesi et loppu oli lähellä. Eikä se itsekään enää kaukana ollut, yhä nopeutuvan liikehdintänsä perusteella.

Se sai mut toistelemaan nimeään ja lopulta huutamaan sen niin ettei varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi. Onnea vain naapurisovun rakentamiselle...

Mun nojatessa lavuaarin pintaan keho totaalisen rentona, se teki vielä muutaman suhteellisen rajun liikkeen ja huokaisi nautinnosta. Se hengitti raskaasti mun korvaan ja tasaili hengitystään hetken. Sitten se vetäytyi ulos ja heitti käytetyn kortsun roskikseen.

Se painoi vielä kevyen suukon mun kaulaa vasten ja kietoi kätensä mun ympärille. Tuo sai mut väkisinkin hymyilemään..

"Tuu nukkumaan" se kuiskasi ja lähti tepastelemaan kohti makuuhuonetta. 

Hetken omaakin hengitystä tasattuani mä uskaltauduin liikkumaan. Kun mä luotin siihen että jalat kantoi sänkyyn asti.. Aleksin pikku käsittelyn jälkeen sitä ei voinut pitää itsestään selvänä...

***

Sanoja 731

Tässä tämä nyt ihan jumalattoman kauan huudeltu osa :))