*JOONAS*
Kellon tikitys ajoi mua vähitellen lähemmäs hermoromahdusta ja mieleen hiipinyt paniikki voimistui voimistumistaan. Mä en tiennyt enää miten päin olisin ollut tai minne mennyt. Stressitasojen hipoesssa pilviä, mulla oli tapana hikoilla kuin sika. Sille olikin loistava ajoitus nyt kun mä olin juuri löytänyt kaapista mieluisat vaatteet päälleni.
"Mitä sä siinä oikein sinkoilet kuin mikäkin kuuraketti?" mun ruskeahiuksinen kämppikseni kysyi huvittuneena.
Sen jos jonkun olisi pitänyt tietää millainen musta tuli kun mä olin hermostunut. Olli oli tuntenut mut vuosikaudet. Aina hiekkalaatikkoleikeistä laitakaupungin moporinkeihin. Me oltiin oltu aina kuin paita ja perse. Ehkä sillä erotuksella että kumpikin oli se perse...
Lukion päätyttyä meistä kumpikin oli yhtä pihalla siitä mihin suuntaan elämässä olis pitänyt lähteä joten päätettiin vain suosiolla jäädä välivuodelle. Tulot kun olivat kummallakin tukien varassa ja omissa säästöissä, tuli helpommaksi muuttaa saman katon alle ja puolittaa asumiskustannukset. Ja ihan hyvin oltiin pärjätty ainakin tähän saakka.
"Auta mua. Mä en tiiä mitä laitan päälle kun mikään ei ole hyvä" sanoin turhautuneena.
Vaikka mä olin saanut jo päälleni jonkinlaisen asukokonaisuuden, se ei tarkoittanut sitä että mä olisin ollut siihen välttämättä tyytyväinen. Sen tiesi yhtä hyvin Ollikin että mä osasin olla todella turhamainen ulkonäköön liittyvissä asioissa. Oli kyse sitten vaatteista, asusteista, kengistä tai meikeistä. Uskokaa vain, mä olin pahempi kuin Kardashianin kopla yhteensä...
"Mitä väliä sillä on kun ne päätyy kuitenkin Nikon makuuhuoneen lattialle" Olli tokaisi virnistäen.
Mä en ollut nyt yhtään sillä tuulella et olisin jaksanut moista kettuilua. Se tiesi kyllä kuinka friikki mä olin joten olisi kuvitellut käyttäytyvän sen mukaisesti. Vaikka se yrittikin typerillä kommenteillaan vaan keventää vähän tunnelmaa, oli siihenkin osattava valita oikea ajankohta. Olli ei totta vie ollut silloin ollut paikalla kun tahdikkuutta oltiin jaettu...
"Turpa kiinni, mä oon tosissani" tuhahdin sille silmiäni pyöräyttäen.
Ehkä se oli ollut virhe kertoa Ollille näistä treffeistä. Ei se kuitenkaan osannut käyttäytyä kannustavasti. Ja mä kun kuvittelin olevani itse se joka olisi ollut heittelemässä moisia kommentteja kun tuo oli lähdössä treffeille jonkun kanssa. Näin ne osat vaan vaihtui...
Me oltiin tavattu Nikon kanssa Ruisrockissa, päädyttyämme samaan porukkaan. Me oltiin juteltu niitä näitä maan ja taivaan väliltä vaikka kuinka pitkään ja lopulta vaihdettu numeroita keskenämme. Se oli luvannut laittaa viestiä mutta mä skeptikkona ja kyynikkona olin ollut täysin varma etten kuulisi koko miehestä enää koskaan.
Niin vain se oli seuraavana päivänä laittanut viestiä ja kysynyt että vieläkö mä olin paikalla. Siinä kohtaa mä olin ikävä kyllä jo ollut kovaa vauhtia matkalla kotiin. Me oltiin sovittu että Nikon kotiuduttua reissultaan ja selvittyä festaridarrastaan, sovittais sitten yhteistuumin jokin hyvä päivä mikä kummallekin sopi ja tehtäis jotain kivaa. Nyt se päivä oli koittanut ja mä aloin tällaisina hetkinä katua omaa sosiaalisuuttani. Sen siitä sai kun alkoi tuosta vaan juttelemaan pikku hiprakassa tuntemattomille.
"Sä näytät huonompanakin päivänä paremmalta kun keskiverto tyyppi laittautuneena, joten oo ihan huoletta vaan" Olli vastasi hymyillen.
Olisinpa mä uskonut sitä. Vaikka niin saattoi helposti kuvitella et mä olisin ollut jotenkin cool ja todella itsevarma, mä olin todellisuudessa kaikkea muuta. Ihan helvetin epävarma. Mun suurin pelkoni oli hylätyksi tuleminen. En mä kokenut riittäväni koskaan kenellekään. Tai sitten mä olin päinvastaisesti liikaa jollekin. Tiesin mä sen sanomattakin että mussa oli kestämistä mutta kaikissa meissä jotain vikoja oli. Mä olin todella tarrautuva ja huomionhakuinen joten ymmärsin täysin jos se ahdisti jotakuta.
"Ei se sua ulos olis pyytänyt jos ei olis kiinnostunut susta. Oo vaan oma itses niin kaikki menee varmasti hyvin" se jatkoi tsemppaavasti.
Se mun pahin skenaarioni olikin. Että mä olisin liikaa oma itseni. Huomionhakuinen tarrautuja joka tukehdutti kaikki lähellä olijat. Mä olin aina joko liikaa tai liian vähän. Siihen mä olin ehtinyt jo tottua et koskaan mä en ollut tarpeeksi. Kai mä olin saanut pettyä niin monet kerrat etten uskaltanut antaa enää itselleni lupaa ajatella että tästä voisi tulla jotakin. Ja lopulta tuo ajatus oli juuri se mikä pilasi kaiken.
"Ja ennen kun ehdit edes alottaa, niin lopeta se yliajattelu. Sillä sä pilaat vaan kaiken" tuo ohjeisti.
Kuinka niin se luki mua kuin avointa kirjaa? Vielä kun se olisi saanut mut vakuuttuneeksi siitä et mä pystyisin lopettamaan asioiden ylianalysoinnin ja liikaa ajattelun, niin olis oltu jo aika hyvässä mallissa. Mutta minkä mä sille voin että aivot halusi kääntää kaiken aina niin päin että hyvätkin asiat oli huonoja. Hyväksi tarkoitetut kommentit muuttuivat mun päässä pilkaksi ja saivat mut uskomaan ettei mua kukaan halunnut.
"Joonas... sä oot upee tyyppi ja aivan mahtava persoona. Sulla on loistava huumorintaju ja kaiken lisäks sä oot vielä kadehdittavan hyvännäköinen" Olli jatkoi hymyillen.
Noita kaikkia se oli itsekin. Ja juuri siksi mä olin maailman onnekkain ihminen että olin saanut kunnian olla juuri Ollin paras ystävä. En mä olisi osannut tehdä yhtään mitään ilman sitä. Saati sitten jaksanut yrittää ihmissuhteissa eteenpäin kaikkien lukuisten vastoinkäymisten jälkeen. En ilman että se oli aina tsemppaamassa mua kohti uusia pettymyksiä, siinä toivossa et edes joskus tärppäisi.
"Jos tollanen tyyppi ei oo mies Nikon makuun niin sit siinä on oltava jotain vialla ja pahasti" sen sanat sai minutkin vihdoin nauramaan.
Ehkä se oli oikeassa. En mä halunnut olla sellaisen ihmisen kanssa jonka mä olin saanut rakastumaan itseeni feikkaamalla olevani jotain muuta kun oikeasti olin. Ei sellainen kulissi kovin pitkään pystyssä pysynyt. Eikä se ollut reilua kenellekään. Jos mä en kelvannut jollekulle tällaisena kuin olin niin se oli sitten oi voi. Ainakin mulla oli maailman parhain paras ystävä.
"Kiitos että jaksat mua" vastasin sille hymyillen.
Tiesin mä sen sanomattakin ettei mun sitä mistään olisi tarvinnut ruveta kiittelemään mutta en mä muutakaan tähän hätään osannut sanoa. En muuta kuin että olisin todella pahassa kusessa ilman sitä.
"Vaikka sä ootkin rakas ja tärkeä niin kai sä tajuat että mä en sit odota sua yöksi kotiin?" se sanoi silmää iskien.
Mä taisin olla meidän kaveriporukassa vähän tunnettu siitä ettei mulla ihan aina pysynyt housut jalassa. Siksi nuo kai aina siitä läppää heittivätkin. Tiedostinhan mä sen itsekin joten ei siitä turhaan jaksanut välittää. Mä olin mikä olin ja sillä selvä.
"Mä aattelin kerrankin kokeilla uutta lähestymistapaa ja olla tarjoamatta sille ihan heti persettä" tokaisin saaden Ollin nauramaan.
Yleensä mun treffit päättyivät aina makuuhuoneeseen. Milloin omaan ja milloin sen toisen osapuolen. Joskus sohvalle, joskus taas auton takapenkille. Olinpa mä myös joskus ollut baarin lattialla pöydän alla polvillani ottamassa toiselta suihin. Siitä mä en ollut mitenkään järin ylpeä...
"Älä turhaan. Sellanen sä oot ja just hyvä niin" tuo vastasi vetäen mut kainaloonsa.
Vaikka monet olisi varmasti olleet täysin valmiita tuomitsemaan mut ja kivittämään huoraamisesta koko kansan nähden, Olli ja kumppanit pitivät sitä vain osana mua. Eikä ne mua siitä koskaan ollut tuominnut. Sellainen mä vaan olin.
"Vähän horo ja tosi tärkeä" Olli jatkoi.
Se kelpasi mulle vallan mainiosti. Aina siihen asti kunnes mä löytäisin rinnalleni jonkun joka jaksoi katsella mua muutamaa päivää pidempään. Jonkun joka pystyi vastaamaan mun loputtomaan läheisyyden kaipuuseen ja seksuaalisiin haluihin. Jonkun joka kesti mun epävarmuuteni ja sokkeloisen mielenmaisemani, omaansa sekoittamatta. Jonkun, jolle mä olin muutakin kuin vain helppo pano.
***
Sanoja 1127
Sori mun aivot ei näköjään pysty tuottaa muuta ku vuorotellen Joelia ja Joonasta. Mut näillä mennään :) Toinen osa on jo valmis btw mut julkasen sen huomenna (:
YOU ARE READING
Saint or Sinner//BC ONESHOTS
FanfictionLisää uusia bc-oneshotteja :) Kaikkea taivaan ja helvetin väliltä :) Ehdotuksia otetaan vastaan ja niitä toteuttelen parhaan mahdollisen taitoni mukaan :)
