Saint or Sinner//BC ONESHOTS

NikoxAleksi=Aivastus

*NIKO*

Syvä hiljaisuus ja seurana vain oman pään täyttävät hitaasti raksuttavat ajatukset. Se oli harvinaista herkkua treeniksellä. Ja vielä tällä porukalla. Yleensä jollain oli aina jotain asiaa. Enemmän tai vähemmän tärkeää. Tai sitten Joonas ja Joel tappelivat jossakin sohvan nurkassa täysin mitättömästä asiasta. Kuten niillä yleensä tapana oli tehdä.

Tällä erää tuon kauniin hiljaisuuden rikkoi kuitenkin aivastus ja sitä seuraava niiskautus. Tuo olikin vasta viidestoista kerta kolmen minuutin sisään... nostin katseeni tietokoneensa äärellä touhuavaan pipopäiseen Aleksiin joka hytisi vilusta toppatakki päällään.

Se oli onnistunut hankkimaan itselleen jostain pahemman luokan pöpön eikä tietenkään siitä huolimatta ymmärtänyt jäädä kotiin. Tai olisi se varmaan ymmärtänyt mutta ei vain halunnut vaikuttaa heikolta. Jäädä nyt kotiin tuollaisessa kunnossa ja melko varmasti vielä kuumeessa. Kaikkea minäkin kuvittelin...

"Aleksi, pitäisköhän sun mennä kotiin lepäämään? Ettet tuu enää kipeämmäksi" Joonas huomautti. Kerrankin tuo blondi puhui asiaa. En mä olisi saanut edes tuoda Aleksia tänne. Olisi vain pitänyt ymmärtää pysyä tuon kanssa kotona. Vaikka eipä se kyllä aamulla noin kipeältä vaikuttanut. Nyt mä sain sitten syyttää itseäni jos sain poikaystäväni vielä entistä kipeämmäksi tällä.

"Mulla on kaikki hyvin. Täällä on vaan vähän kylmä" Aleksi vastasi.

Mä olisin melkein uskonut tuon jos se ei olisi kiskonut toppatakkinsa hihoja käsiensä päälle, kun tuon pukeutumista vertasi muihin... Ollillakin oli vain huppari päällä ja se oli sentään meidän porukan vilukissa. Ei se kylmyydestä näyttänyt valittavan. Minä ja Joel taas valitettiin aina kilpaa siitä kummalla oli enemmän kuuma. Joonas ja Tommi vain tyytyivät aina hiljaa kohtaloonsa.

"Täällä on kolmesataa astetta lämmintä ja sulla on toppatakki päällä" Joel tokaisi.

Herra kuumaverinen oli oikeassa. Ehkä hieman liioiteltua mutta pointti tuli kärjistetysti hyvin esiin. Täällä oli pirun kuuma.. ehkä mun oli aika viedä Aleksi kotiin nukkumaan. Ja pitää se pakkolevossa seuraavat kaksi vuorokautta.

"Jätkät on oikeessa. Mennään kotiin" sanoin lempeästi ja nousin sohvalta lähteäkseni. 

Aleksi katsoi mua kulmiaan kurtistaen eikä osoittanut pienintäkään merkkiä suostuakseen mun ehdotukseeni. Onneksi mä olin ehtinyt jo tottua tuon itsepäisyyteen. Olihan se omalla tavallaan ihan suloistakin. Joskin hieman ärsyttävää.

"Ihan totta, ei tässä mitään hätää ole" tuo puolusteli ja jatkoi töitään.

Mä vilkaisin Joonakseen joka kohautti hartioitaan hieman huvittuneen oloisena. Turha kuvitellakaan että mä suostuisin jättämään asiaa tähän. Mä veisin tuon aivastelevan pakkasukon kotiin vaikka väkisin ja määräisin sen sänkyyn vailla mahdollisuuksia väittää vastaan.

"Jos sä sairastut vielä pahemmin, sulla ei oo mitään asiaa keikoille" huomautin.

Se sai Aleksin katseen jäätymään. Mä tiesin osuneeni arkaan paikkaan. Se, kuten kukaan muukaan meistä ei varmasti suostuisi jäämään pois keikalta ihan pikkujutun takia. Siksi sen olikin parempi hoitaa itsensä kuntoon ennen kuin pikkujutusta kasvoi iso juttu. Kyllä se ehti parantua vielä ennen seuraavia keikkoja. Kunhan vain osasi ottaa tämän nyt ihan tosissaan.

"Hyvä on sitten. Mutta vain sun mieliksi" Aleksi marisi.

Sovitaan niin. Vain minun mielikseni. Vaikka mä heti himaan päästyä mittaisinkin siltä kuumeen ja vakuuttaisin sillä ettei kyse ollut kenellekään mieliksi olemisesta... ei tuo pieni jääräpää sitä uskoisi kuitenkaan. Pääasia että tajuaisi edes levätä hetken. Vaikka sitten väittäisikin tekevänsä sen mun vuoksi.

"Haetaan sulle kaupasta juotavaa ja lisää nenäliinoja" sanoin hymyillen ja vedin tuon nenäänsä niiskuttavan olennon kainalooni. Sen kasvot oli hennon punaiset ja koko keho huokui kuumuutta. Mä en sen suuremmin harrastanut uhkapelejä mutta tästä mä olisin voinut lyödä vaikka vetoa että Aleksi oli kuumeessa. Ja mitä korkeammalle mentiin, sitä lähempänä totuutta oltiin.

"Parane pian little man" Joonas huikkasi vähän matkan päästä.

Mä pitäisin henkilökohtaisesti huolen siitä. Tämä tauti ei saanut kiusata Aleksia yhtään kauempaa kuin pakko oli. Mun tehtäväni oli huolehtia siitä nyt. Tuoda sille kaikki mitä se ikinä keksikään pyytää. Jos mä olisin vain voinut, mä olisin ottanut tuon taudin itselleni jotta se olisi jättänyt Aleksin rauhaan. Harmi ettei se toiminut ihan niin...

"Hyi kun on kylmä" Aleksi valitti tarrautuen tiukemmin muhun.

Mä kiedoin käsiäni sen ympärille ja silittelin sen selkää kuin lämmittääkseni sitä. Ihan kuin se olis auttanut jotain. Ainakin se tiesi mun huolehtivan siitä.

"Mä tiedän. Autossa on sentään lämmin" huomautin ohjaillessani Aleksia eteiseen.

Tällä hetkellä tosin taisi olla aivan yksi ja sama vaikka aurinko olisi parkkeerannut Aleksin viereen.. sillä olisi silti ollut kylmä. Tuon kuume vain teki ja se oli todella ärsyttävää. Kyllä se siitä helpottaisi. Kunhan vain malttoi pysyä sängyssä ja levätä. Unohtaa vain kaiken epäoleellisen. 

***

Sanoja 685

Nyt saitte tämmösen flunssa shotin koska samaistun :)