Saint or Sinner//BC ONESHOTS

AleksixJoel=Se Joulu 2

Vaatteet oli hylätty jo aikoja sitten eikä jäljellä ollut enää muuta kuin paljas keho toista vasten. Se tuntui tavallaan aika luonnolliselta. Ehkä koska siinä ei ollut vielä mitään uutta. Ei mitään sellaista mitä ei olisi jo tapahtunut. Nukuttiinhan me toisinaan alastikin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Sängylle oli jo valmiiksi otettu paketti kortsuja ja liukkarituubi. Ei meillä tarkoituksena ollut koko pakettia kerralla tuhlata... ne vain jäi siihen. Se riippui täysin siitä millaista tästä tulisi. Jos se menisi kivuttomasti läpi koko homman, voitais me uusintakierroskin ottaa mutta mä vaan uskalsin veikata ettei se menisi ihan niin.

Mä sain väristyksiä kun Joel siveli mun sisäreittä, samalla kaulaa suudellen. Mä en voinut käsittää miten se tuntui niin taivaallisen hyvältä. Se painoi ihan hellästi ja hipelöi pitkillä sormillaan tuota herkkää kohtaa ihosta. Kaksi mun heikointa kohtaa... kyllä se tiesi ne...

"Muru, sormet" sanoin hiljaa.

Se nosti katseensa muhun ja kohotti kulmaansa kysyvästi. Kyllä sä tiesit mitä mä tarkoitin...

"1 vai 2?" se kysyi.

Yksi kerrallaan kiitos... kävi helpommin niin. Ojensin sille vieressäni olevan liukkarituubin ja avasin jalkojani paremmin.

"Alota yhdellä ja lisää sitten" vastasin.

Mä tiesin et mun oli sanottava sille kaikki mitä mä halusin sen tekevän. Se ei tekisi mitään ilman mun lupaa. Ei mitään. Toisaalta se oli hyvä juttu mutta tuntien mun vaikeuteni puhua suoraan tällaisista asioista... olisin mä ehkä vähän sen kokemusta kaivannut tässä kohtaa.

"Sä sanot jos ei tunnu kivalta tai muutat mieles" se sanoi määrätietoisesti mutta samalla lempeästi. Kyllä sen olisi pitänyt tietää että juuri niin mä tein jos siltä tuntui. En mä halunnut Joelillekaan aiheuttaa sellaista mielipahaa, joka sille tulisi jos mä yrittäisin pakottaa itseni tähän. Sitä paitsi se kyllä huomaisi jos mä edes harkitsisin sellaista. Kyllä se mut tunsi.

Nyökkäsin varovasti ja nojasin taaksepäin. Suljin silmäni ja vedin syvään henkeä. Tunsin Joelin sormineen sisälläni ja värähdin tahtomattani sen kosketukselle. Saattoiko tuollaista ilmaisua tässä kohtaa edes käyttää? Eiköhän kaikki sen tajunnut mitä mä sillä tarkoitin. 

"Ootko okei?" tuo kysyi.

Avasin silmäni varovasti ja kohtasin Joelin kysyvän katseen. Se oli huolesta sekaisin. Nyökkäsin ja kiedoin toisen käteni sen niskaan.

"Jatka vaan" sanoin hennosti hymyillen.

Saisi luvan valmistella mua tähän hieman paremmin. Vaikka olihan tämäkin jo tutuksi käynyt. Ei siis mikään uusi juttu enää.

Se jatkoi pientä edestakaista liikettä saaden mun hengityksen vähän turhan raskaaksi. Mä en pitänyt siitä mut Joelia se sen sijaan vain innosti. Yllättävää.

Mä tartuin sitä varovasti toisella kädellä ranteesta ja sain sen pysäyttämään liikkeensä. Se katsoi muhun kysyvästi kuin odottaen lupaa jatkaa taas. Mä olin hetken hiljaa ja ansaitsin sillä huulet kaulaani vasten. Se tuntui aina yhtä taivaalliselta.

"Joel.. mä oon ready" kuiskasin sen korvaan.

Tuo siirsi katseensa muhun ja antoi vastaukseksi mieltä pyörryttävän suudelman. Mä en jaksanut ajatella asiaa enää yhtään enempää. Kaikki oli nyt siinä.. juuri siinä hetkessä jossa mun oli hyvä olla. Meidän molempien oli.

"Kiedo kädet mun niskaan, rentoudu, sulje silmät ja nauti kyydistä" se ohjeisti.

Siinä sitä oli muistettavaa kerraksi. Mutta mä olin hyvissä käsissä. Vai mitä? Mä tein juuri kuten se käski. Kiedoin käteni sen niskaan ja yritin rentoutua... ainakin mä yritin. Kyllä se tiesi missä mentiin.

Tuo nappasi sängyltä kortsupakkauksen ja vetäisi sen auki. Mä seurasin kuinka se asetteli sen paikoilleen ja veti päälle liukkaria. Se oli menoa nyt... 

Se siirsi hellästi mun jalkoja kauemmas toisistaan ja katsoi mua silmiin samalla ohjaten itsensä oikeaan kohtaan. Mun syke juoksi täysin omissa sfääreissään ja lievä paniikki alkoi tehdä tuloaan. Mä en halunnut antaa sille tilaa nyt. Pakenemalla mä en pääsisi siitä koskaan eroon.

"Varovasti rakas" pyysin hiljaa sen työntyessä mun sisään.

Suljin silmäni ja annoin hengitykseni muuttua pikkuhiljaa pinnalliseksi. Se sattui juuri niin paljon kun mä ajattelinkin. Mutta sillä ei ollut tässä kohtaa mitään merkitystä. Mä halusin tätä ja tiesin myös Joelin haluavan joten laskukaava oli melko iisi.

Vedin Joelia lähemmäs ja upotin kasvoni sen kaulaan. Näin mun oli helpompi kun se ei nähnyt mun kasvoja. Se työntyi varovasti päätyyn asti ja sai mut vinkaisemaan kivusta.

"Kaikki hyvin?" se kysyi.

Mä tasasin hengitystäni hetken ja yritin totutella tuon aiheuttamaan kipuun. Mä sitten rakastin sitä kun se oli niin huolehtivainen. Ainakin mä tiesin että mun tunteilla oli väliä. Sitä kiinnosti miltä musta tuntui ja se oli kieltämättä uutta mulle. Ei Joelin kanssa mutta aiempien... eihän me oltu vielä tätä ennen...

"Sun kanssa mulla on aina kaikki hyvin" vastasin sen kaulaa vasten.

Se alkoi painella kevyitä suudelmia ympäri mun kasvoja ja jäi vain paikoilleen. Kai se odotti multa lupaa. Kyllä sä sen saisit... mä vaan tarvitsin pienen hetken sitä ennen.

Musta se oli todella suloinen noin huolehtivaisena. Kuin se olis ottanut tehtäväkseen suojella mua kaikilta maailman vaaroilta.

"Liiku vaan jo" sanoin varovasti.

Se nosti katseensa muhun ja teki työtä käskettyä. Seuraten mun reaktiotani kaiken aikaa. Se tuntui todella kuumottavalta. Niin kovin intensiiviseltä..

"Sattuuko?" se kysyi huolehtien.

Paljon vähemmän kun mä olin odottanut. Mä valmistauduin mielessäni johonkin todella tuskalliseen. Mutta ei tämä nyt niin paha ollut.

"Vähän.. mutta pian se ohi menee" sanoin luottavaisena.

Alkuhan tässäkin se pahin oli. Hetken verran se tuntui kunnes muuttuisi nautinnoksi. Siihen mulla oli vahva luotto.

"Jos tuntuu pahalta niin lopetetaan sitten" tuo sanoi kysyvästi.

Juuri niin me tehtäis. Mutta siihen ei nyt ollut tarvetta. Meillä meni oikein hyvin ja kipukin tuntui pikkuhiljaa haihtuvan. Nyt vain nautittais toistemme kosketuksesta ja läheisyydestä.

"Mä rakastan sua" sanoin hymyillen.

Joel katsoi muhun hämmentyneenä mutta hymyili sitten itsekin. Se kumartui suutelemaan mua ja siirtämään hiuksia sivummalle.

"Niin mäkin rakastan sua" se vastasi hymyillen ja jatkoi siitä mihin me jäätiin. 

Näin oli hyvä. Oikein hyvä.

***

Sanoja 870

Tähä ny kauheest huudeltii jatkoo ni tämmöse mä ny sai väsättyy täsä ressin keskel :) Enjoy!