Saint or Sinner//BC ONESHOTS

NikoxJoelxJoonas=Halloween came true

*NIKO*

Sade piiskasi ikkunaa puiden oksien sivaltaessa tuulen voimasta jälkensä niihin. Ulkona oli kylmä ja kolea sää joten mä olin enemmän kuin tyytyväinen meidän tekemään päätökseen jäädä kotiin tänä iltana. Sitä paitsi Joel olisi saanut itsensä vielä paljon tuosta kipeämmäksi ja siitä olisi seurannut pelkkää kauhua. Näin halloweenina se olikin toivottavaa mutta sen jälkeen ei enää niinkään. Muut meidän porukasta olivat sen sijaan lähteneet viihteelle ja viettivät halloweenia meidän crewn kanssa. Vain Joel ja minä oltiin jääty kotiin.

Joel istui sohvan nurkassa villasukat jalassa, vilttiin kääriytyneenä. Harvoin se paleli mutta sitten kun sillä oli kylmä, sillä todella oli kylmä eikä siihen auttanut yhtään mikään. Eikä varsinkaan kipeänä. Kuume teki tehtävänsä turhankin hyvin...

Mä kokeilin kuitenkin onneani ja kapusin läheisyyden kaipuisena sen kainaloon. Turhaan mä sen bakteereja välttelin. Mä saisin tuon flunssan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Joel nappasi mut vilttinsä alle turvaan ja kietoi kätensä mun ympärille. Sen lähellä mä tunsin oloni jotenkin kovin turvalliseksi. Ja niin sen kai kuuluikin olla. Tuskin me muuten oltais parisuhteeseen päädytty...

"Ootpa sä lämmin" se kuiskasi.

Saman kommentin saattoi heittää myös toiseen suuntaan. Vaikka se miltei tärisi vilusta, sen keho hohkasi kuumuutta. Jos mä oikein lähelle änkesin, saisinko mä otettua tuon taudin pois Joelilta tartuttamalla sen kokonaan itseeni?

"Niin oot säkin" huomautin.

Tuon käsi siirtyi silittelemään mun hiuksia jotka levisivät valtoimenaan Joelin rinnalle. Mä rakastin kun se teki niin. Se tuntui todella mukavalta ja kotoisalta.

"Mä oon pahoillani ettei me päästy muiden kanssa" se sanoi.

Turha sellaista oli pahoitella. Sitä paitsi mä olin ollut se joka oli tehnyt päätöksen kotiin jäämisestä Joelin puolesta. Se tiesi että mä olisin halunnut mennä, sillä jostain syystä mä olin aina pitänyt kovasti halloweenista. Mutta en mä olis voinut jättää toista yksin kotiin sairastamaan, puhumattakaan siitä et se olis lähtenyt tuossa kunnossa mukaan.

"Älä viitsi! Ainakin me saadaan olla kahdestaan" sanoin tyytyväisenä ja suljin silmäni hetkeksi.

Me vietettiin aivan liian vähän aikaa kahdestaan. Aina me oltiin vain porukassa, mikä toki oli mahtavaa sekin. Mutta olisihan sitä useamminkin voinut viettää ihan kahdenkeskistä laatuaikaa oman poikaystävänsä kanssa.

"Millastakohan meidän elämä olis jos kaikki ne tarut vampyyreista ja ihmissusista oliskin totta?" Joel kysyi yhtäkkiä.

Sen pohdinnoista päätellen kuume alkoi pikkuhiljaa tehdä tehtävänsä. Kohta se näkisi kaiken yliluonnollisena.. saisi kunnon hallusinaatioita. Raukka parka...

Mutta siitä mä olin satavarma että jos meidän elämä perustuisi yliluonnollisuuteen, Joel olisi vampyyri. Harvinaisen seksikäs sellainen. Millaistakohan se oikeasti olisi?

***

Täysikuu oli enää viittä vaille täysi ja meistä jokainen tiesi mitä se tarkoitti. Mitä lähemmäs sitä päästiin, sitä hullummaksi tultiin. Estot katosi täysin ja kontrolli sanoi lopunkin sopimuksensa irti. Toinen puoli ihmisestä, otti vallan käsiinsä.

Mä tuijotin itseäni peilistä hulluuden partaalla ja odotin vain sitä hetkeä kun kaikki aivotoiminta sumeni ja mun eläimellinen puoleni pääsi valloilleen. Kirjaimellisesti. Pitkä matka siihen ei enää ollut, sen mä tunsin. Mun silmät kiilui keltaisenaan kuin valmiina seivästämään kaiken pelkällä katseella.