Saint or Sinner//BC ONESHOTS

NikoxJoonas=Kirjeitä

*JOONAS*

Sanat jostain kauan aikaa sitten eläneestä tyypistä joka oli kuollut kauan sitten, menivät mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mä olin menettänyt lopunkin mielenkiintoni koko oppiaineen suhteen ja olin täysin valmis lähtemään jo kotiin. Ei tätä hullukaan jaksanut maanantai-iltapäivänä neljään asti...

Naputtelin kynällä pöydän pintaan ja yritin pysyä hereillä. Mun väsymystäni tuskin oli kovinkaan vaikea huomata kun mä haukottelin puolen minuutin välein. Mä olisin voinut nukahtaa tähän paikkaan..

Siitä huolimatta et mä olin yrittänyt pitää ajatuksiani vireinä pohtimalla kaikkea täysin epäolennaista, mä olin jo lähes unten mailla. Ei ollut mun vika että opettajan kerronta oli kuin valmiiksi nauhoitettu puhe ilman taukoja. Hulluksihan siinä tuli!

Yhtäkkiä mä sain hyvän idean ja päätin alkaa kiusata edessäni istuvaa nutturapäistä brunea. Hieman häiritä tuon työskentelyä ja johdatella ajatusta harhapoluille. Mun kohdalla se kävi ihan luonnostaankin...

Meidän opettaja oli kuitenkin sen luokan natsi että siitä olis varmaan heilahtanut loppupäivä jälki-istuntoa jos se olis nähnyt meidän puhuvan. Ja se aivan varmasti olis nähnyt. Sillä oli joku helvetin laserkatse... ihan totta! Se nainen näki kaiken.

Yritin esittää kiinnostunutta tunnin aiheesta ja kirjoittaa ylös muistiinpanoja. Ihan kuin sellainen olis muka mennyt läpi mun kohalla. Vaikka todellisuudessahan mä valitin vain Nikolle tylsyyttäni. Repäisin sivun irti vihostani ja taitoin sen muutaman kerran kunnolla. Kurottauduin varovasti pöytäni yli ja koputin paperin kulmalla Nikoa muutaman kerran olkapäälle. Se kurottautui tuolissaan taaksepäin ja opettajan katsoessa muualle, kääntyi puoliksi mun suuntaan. Se katsoi kysyvästi ja sitten mä ojensin sille kirjoittamani lapun.

Niko katsoi mua hämillään ja kääntyi sitten takaisin omalle puolelleen. Mä odotin jännittyneenä sen reaktiota. Nikon tuntien se olis voinut vaikka vaan rytätä tuon ja heittää menemään. Mä kovasti toivoin ettei se päätynyt kuitenkaan ihan tuollaiseen ratkaisuun.

Se tarttui kuitenkin kynään ja alkoi kirjoittaa. Mä saisin ainakin vastauksen. Oli se sitten luokkaa "haista vittu" tai "turpa kiinni Porko", niin vastaus se olisi kuitenkin.

Tuo nojasi tuolinsa kanssa taaksepäin ja pudotti lapun mun pöydälle. Laitoin sen ovelasti kirjan aukeaman väliin ja esitin lukevani sieltä jotain yleissivistävää paskaa. Ihan kuin kyseessä olis ollut suuremmankin luokan salapoliisioperaatio.

Mitä sä teet illalla? Luki kauniilla käsialalla mun edessäni. Se ei vastannut mun valituksestani tylsästä oppitunnista.. se pisti paremmaksi.

Jostain syystä meidän välillä oli ollut jo useamman kuukauden lievää kipinöintiä. Flirttailua keskusteluiden lomassa, merkitseviä katseita koulun käytävillä... mun oli ehkä myönnettävä että Niko sai läsnäolollaan pienimuotoisen perhosparven pyörimään mun vatsassa.

Päätin vastata sille samalla mitalla ja kerroin tekeväni mitä se vain halusi, lisäten perään silmää iskevän hymiön. Postitin sen jälleen Nikolle tuon olkapään yli, pudottaen lapun sen syliin.

Kuulin sen tuhahtavan pienesti avatessaan mun viestiä ja sitten se alkoi taas rustata vastausta. Tämähän oli hauskaa... ei whatsappin tai snäpin kanssa näin jännää ollut. Ihanan vanhanaikaista...

Mä sain taas lapun takaisin ja avasin sen hymyillen. Mä en tiennyt mitä odotin mutta se jokin mua jännitti suunnattomasti. Hymy mun huulilla vain leveni kun mä luin käsissäni olevan tekstin. Mun luona kuudelta?

Tuon varjolla mä jaksoin viimeisen puoli tuntia tätä kidutusta. Tiesin ainakin et illassa oli jotain mitä odottaa. Ehkä se teki tästä kaikesta vähän kestettävämpää.

Piirustin paperille peukkua jäljittelevän kuvion ja postitin sen Nikolle. Sillä sitten mentiin. Se jäi vain nähtäväksi mitä siitä sitten seurasi.

"Saat sä sitäkin jos haluat" Niko kurottautui kuiskaamaan ja virnisti perään.

Kymmenen sekunnin viiveellä mä tajusin mitä se tarkoitti. Mun peukaloa esittävä piirrokseni taisi muistuttaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä sen piti. Nyt kun mä en edes yrittänyt olla mitenkään irstas, mä onnistuin vaikuttamaan siltä vahingossa...

"Se oli peukku senkin pervo" tuhahdin hiljaa naurahtaen.

Ei se ollut minun syyni jos toisella oli noin likainen mielikuvitus. Toisaalta samaan suuntaan varmaan munkin ajatukseni olis kääntyneet. En kai mä sitä siitä voinut lähteä tuomitsemaan.

"Sulla on oudot mieltymykset" Niko tokaisi kulmiaan kohotellen.

Voi helvetti... se oli näemmä päättänyt olla tänään tuollainen pikku paskiainen joten mulla olis illalla paljon kestettävää. Toisaalta en mä uskonut kyllästyväni sen juttuihin koskaan, oli ne sitten kuinka ala-arvoisia tahansa. Oikeastaan mitä likaisemmiksi ne meni, sitä enemmän mä niistä pidin. Se oli täysin oikeassa. Mulla oli oudot mieltymykset. Enkä mä nyt puhunut mistään seksijutuista. Ihan kaiken muunkin suhteen...

"Ota selvää äläkä arvaile" tokaisin pokkana.

Esitin keskittyväni taas tunnin kulkuun ja tunsin Nikon katseen porautuvan läpi sielustani. Ei uskoisi mutta se tuntui yllättävän kivalta..

"Siitä sä voit olla varma, Joonas Porko" tuo kuiskasi matalalla äänellä ja kääntyi sitten takaisin omalle puolelleen. Haaste oli selvästi vastaanotettu. Enää toteutus puuttui. Ja kuka sen tiesi vaikka juuri tämä ilta olisi johtanut siihen toteutukseen asti...

***

Sanoja 715

Jiko-shottia perjantai-iltaanne (: